Minulla on takanani todella mielenkiintoinen ensimmäinen kausi Venäjällä ja Moskovassa. Lähtö Moskovaan oli urallani uusi askel ja iso hyppäys seuraavalle portaalle. Lähdin joukkueeseen, joka on yksi Euroopan huippujoukkueista, pelaa huippusarjassa ja huippujoukkueita vastaan. Kausi sisälsi paljon pelejä, paljon reissaamista ja otteluita kolmessa eri liigassa, Euroliiga päällimmäisenä.

Esimerkiksi verrattuna Italiaan hyvin moni asia muuttui. Venäjällä ei ollut paljoa aikaa harjoitella, sillä pelejä ja matkoja oli niin paljon. Esimerkiksi pelireissulle Vladivostokiin lennettiin yhteen suuntaan yhdeksän tuntia, seitsemän tunnin aikaeron päähän. Sellainen vaatii totuttelua ja oli minulle uutta – ensi kaudella se on taas tutumpaa.

Pelin ulkopuolella oli myös paljon uutta. Kulttuuri Venäjällä on erilainen kuin Italiassa. Esimerkiksi normaalit arkiset asiat, kuten liikkuminen, piti oppia kantapään kautta. Moskovassa on niin paljon ihmisiä ja ruuhkia, ettei koskaan tiennyt varmasti, kuinka paljon aikaa piti varata treenireissuun. Joskus siihen meni 25 minuuttia, joskus kaksi tuntia. Tällaisetkin arkipäivän asiat ovat nyt tutumpia ja sitäkin kautta ensi kauteen valmistautuminen on helpompaa. Yllätyksiä ei ole luvassa.

Kauden kohokohtana olivat pelit Euroliigassa, ilman muuta. Näitä pelejä olen aina halannut pelata, sillä niistä nauttii ja samalla ne näyttävät, missä menen. Avauskausi Himkissä kertoi, että pystyn pelaamaan Euroopan huippujoukkueita vastaan. Uskoin siihen jo etukäteen, mutta nyt tiedän sen faktana. Tietysti välillä roolini oli pienempi kuin olisin toivonut, sillä täytyy muistaa, että meillä on kova joukkue ja siinä tietty nokkimisjärjestys.

Mutta kaiken kaikkiaan vastuuta tuli mukavasti ja isona kruununa valinta Euroliigan viikon pelaajaksi. Kun vastuuta tuli, pystyin näyttämään, että pystyn myös vastuuta kantamaan kovatasoisissa peleissä. Sekin tekee valmiimmaksi jatkoa ja tulevaa kautta ajatellen.

Kaiken kaikkiaan kausi meni hyvin. Pieni polvivamma piti minut peleistä pois kuukauden ajan, mutta pääosin olin kunnossa ja minuun myös luotettiin. Uskon, että näytöt olivat sellaiset, että ensi kaudella luotetaan vielä enemmän. Mutta tällä hetkellä mielessä ovat tulevat EM-kisat ja valmistautuminen niihin.

On hieno fiilis aloittaa taas näiden jätkien kanssa valmistautuminen kisoihin. Tunnelma on vähän sellainen, että perhe on taas koossa. Muutama kaveri on vaihtunut, mutta ydinrunko on ollut jo pitkään kasassa. Fiiliksen luominen on sitäkin kautta helppoa. Meillä on tällä kertaa ollut kesän alusta alkaen aikaa odottaa, että pääsee tuttujen jätkien kanssa treenaamaan ja valmistautumaan kisoihin. Ennen viime kisoja kisapaikka ratkesi vasta myöhemmin, nyt on ollut tiedossa jo pitkään, että Susijengi on Sloveniassa.

Meillä on kova lohko ja huippumaita vastassa. Mutta me pystymme voittamaan kenet tahansa. Pitää vain toivoa, että kaikki pysyvät terveinä, sillä runko ei ole ehkä niin laaja kuin joillakin vastustajista. Pidetään siis peukut pystyssä, että pysymme täällä ehjinä, saamme hyvän valmistautumisen alle ja sitten hemmetin ison suomalaisfanilauman eteen haastamaan vastustajat Sloveniaan. Meillä ei ole helppo lohko, mutta joka jätkä meistä tietää, että kaikki on mahdollista.

Petteri Koponen