Susijengin taival Slovenian EM-lopputurnauksessa päättyi maanantaina hienosti yhdeksänteen sijaan ja makoisaan voittoon kotijoukkueesta. Suomen pudottua kisoista, on hyvä paikka hieman katsoa mitä jäi käteen.

Susijengi ei tehnyt ainoastaan vaikutusta Suomessa, mutta myös Sloveniassa joukkue ja sen fanit ovat jättäneet hienon kuvan itsestään. Ennen kisoja, kun sanoi olevansa Suomesta, esille nousivat aina Patrian asekaupat, Matti Nykänen, Teemu Rannikko ja Sasu Salin. Tässä järjestyksessä. Nyt joukon jatkoksi voi nostaa koripallomaajoukkueen ja sen kannattajat. Susijengin ja fanien tekemä PR-työ Suomen eteen oli huomattavasti isompi kuin mikään brändivaltuuskunta pystyisi raporteillaan tekemään.

Kaksi vuotta sitten Suomi selvitti tiensä jatkolohkoon ja yhdeksännelle sijalle, mutta tänä vuonna suoritus oli vielä jopa astetta kovempi, vaikka puolivälierät jäivät taas haaveeksi. Turkin, Venäjän, Kreikan ja Slovenian kaatamiset olivat sellainen teko, joka on noteerattu korkealle sekä Sloveniassa että koripalloilevan maailman keskuudessa. Susijengin kahden vuoden takaista menestystä ei pidetä enää sattumana, vaan Suomi on todenteolla pelattu nyt koripallon kartalle.

Upeat fanit

Olen ollut onnekas saadessani kokea hienoja urheiluhetkiä paikan päältä, nähnyt viihdyttäviä otteluita täysillä stadioneilla ja halleissa ja aistinut upeaa tunnelmaa. Voin rehellisesti sanoa, ettei mikään vedä vertoja sille mitä näin ja koin Koperissa. En puhu nyt volyymitasosta tai lopulta edes yleisömäärästä, vaan siitä sitoutumisesta ja tunnetilasta mitä suomalaisfanit osoittivat Koperissa. Jalkapallossa ja jääkiekossa matkustavia faneja on totuttu näkemään, mutta koripallo on Suomessa vielä suhteellisen pieni laji näihin kahteen verrattuna. Siksi noin parin tuhannen suomalaisfanin matkustaminen paikan päälle kannustamaan viikoksi omiaan, oli jotain sykähdyttävää ja liikuttavaa. Ruotsi-ottelun jälkeisen fanitapaamisen tunnelma teki varmasti kaikkiin paikalla olleisiin vaikutuksen. Charterlento toi mukavasti vielä sinivalkoista väriä Ljubljanaan ja matkaan päässeille junioreille se oli varmasti unohtumaton kokemus. Lisäksi suomalaiskannattajat olivat hyvin käyttäytyviä. Esimerkiksi suurlähetystölle ei tullut kisojen aikana tietoon yhtään ongelmatapausta.

Taisteleva joukkue

Pelaajat korostivat usein yleisön merkitystä ja heistä varmasti olikin apua. Fakta on kuitenkin, että pelaajat hoitivat hommansa kentällä. Yksi keskeinen asia missä mentiin eteenpäin, oli voittaminen. Suomi on aiemmin toki kaatanut isoja maita yksittäisissä otteluissa, mutta nyt heitä kaadettiin useita lyhyen ajan sisällä. Edelliskisoissa käytiin jo lähellä, mutta viimeinen voittoon vaadittu puristus puuttui. Tällä kertaa Turkki pidettiin loppuun asti selän takana, Venäjää vastaan noustiin sensaatiomaisesti voittoon eikä Kreikkaa tai Sloveniaa vastaan jäädytty missään vaiheessa, vaan tilanne oli koko ajan kontrollissa. Tiukoissa tilanteissa suomalaisurheilija on kuitenkin jäätynyt useammin kuin onnistunut.

Ainoat tahrat olivat tappiot Italiaa, Kroatiaa ja Espanjaa vastaan. Niistä ei kuitenkaan jäänyt mitään jossiteltavaa, sillä parempi voitti. Italia- ja Espanja-ottelut olivat esityksiltään kohtalaisia, mutta heittopeli oli surkeaa. Kroatiaa vastaan oltiin koko ajan askeleen jäljessä. Ne ottelut koituivat myös Suomen kohtaloksi kisoissa.

Muutoksen aika?

Maajoukkueen runko on ollut pitkään kasassa, mutta auttamatta edessä on hiljalleen sukupolvenvaihdos. Hanno Möttölä on jatkossakin korvaamaton joukkueelle, mutta hänet nähtäneen seuraavissa kisoissa taustajoukoissa. Teemu Rannikko jatkaa uraansa ainakin kahden vuoden ajan, joten hänet voidaan nähdä maajoukkueen mukana jatkossakin. Kimmo Muurinen, Antti Nikkilä ja Tuukka Kotti ovat jo yli 30 Shawn Huffkin ylittää rajapyykin ensi vuonna.

Henrik Dettmann nosti jo kesällä maajoukkuerinkiin nuorempia pelureita mukaan ja lisäksi Murphyn veljekset Erik ja Alex saattavat olla hyviä täsmäaseita tulevaisuudessa. Roope Ahonen osoitti pystyvänsä kantamaan hyvin vastuuta ja Sasu Salin on jo konkari maajoukkuetasolla 22 vuoden iästään huolimatta. Suurin huoli on ison pään pelaajat, sillä Möttölä, Nikkilä ja Kotti ovat pitkän osaston miehiä eikä vastaavanlaisia torneja ole tulossa tilalle lähivuosina. Ja tietenkin, mitä tekee Dettmann? Kysyntää on varmasti joka suunnasta.

Ne ovat kuitenkin sen ajan murheita ja tällä hetkellä pitää nauttia tästä hetkestä.

Loppusanat

Sloveniassa asuvana voitto isäntämaasta oli äärimmäisen maukas myös henkilökohtaisesti. Jos satutte näkemään miehen kävelevän rinta rottingilla ”Susijengi feels sLOVEnia”-paita päällä ja sormi pystyssä pitkin Ljubljanaa, niin se olen todennäköisesti minä. Saa tulla nykäisemään hihasta.

Jos vielä veikataan mestaria, niin mestaruus menee jollekin kolmikosta Slovenia, Kroatia tai Liettua. Slovenian mestaruus olisi mielenkiintoinen, sillä Susijengi olisi siinä tapauksessa saanut täyteen hattutempun kisoista kaatamalla Euroopan mestarin (Slovenia), MM-kakkosen (Turkki) ja olympiakolmosen (Venäjä).

Slovenia kiittää ja kuittaa.

Adijo in nasvidenje. Se vidimo v Sloveniji, v Spaniji 2014 ali v Ukrajini 2015!

Salttu Forsström

Salttu Forsström on Sloveniassa asuva suomalainen vapaa toimittaja, joka raportoi SuomiKoris.comille suoraan EM-kisaisäntämaan ilmiöistä ja tapahtumista.