Kouvolassa toukokuun alkupuolelta lähtien viihtynyt 28-vuotias Cedric Latimer tulee olemaan Ville Kauniston ohella se toinen Kouvojen edustusjoukkueen kokeneita pelaajista, kun Korisliigakausi 2015-2016 pyörähtää käyntiin lokakuun alussa.

Isänsä Ervin Latimer pelasi aikanaan koripalloammattilaisena Suomessa pääsarjatasolla 10 vuoden ajan (1976-1986) ja tämän periodin kirkkaimpana kruununa lienee voitettu Suomen mestaruus vuonna 1979. Isältä on tullut neuvoja myös pojalle.

– Tärkein asia, minkä isä on minulle koripallollisesti opettanut, on työmoraali, niin koripallossa kuin elämässä yleensäkin. Joka päivä pitää jaksaa tehdä kovaa duunia, vaikka tulisi vastoinkäymisiäkin matkan varrella, Latimer toteaa Kouvojen sivujen haastattelussa.

Latimer on pelannut yhteensä 124 ottelua Korisliigassa, 24 divisioona A:ssa, 36 nuorten maaottelua ja kolmen vuoden aikana yhteensä 76 ottelua yliopistokoripalloa Yhdysvalloissa. Yhteensä tämä tekee hienot 260 ottelua hyvätasoisissa sarjoissa. Kouvojen nuoressa ja nuorekkaassa joukkueessa tämä kokemus on pitkän kauden aikana kultaakin kalliimpaa.

Vuonna 2002, 14-vuotiaana nuorukaisena, hän päätti lähteä Yhdysvaltoihin pelaamaan ja opiskelemaan. Ensimmäinen etappi oli lukion suorittaminen jonka jälkeen vuorossa oli monien suomalaistenkin koripalloilijoiden virstanpylväs, yliopisto ja pelaaminen yhdysvaltalaisessa yliopistossa.

Kaksi ensimmäistä vuotta kuluivat kohtuullisen pienin minuutein ja tehoin Santa Claran yliopistossa Kaliforniassa San Franciscon metropolin kupeessa. Kaudeksi, tai lukuvuodeksi, 2008-2009 Latimer siirtyi Pittsburghin lähistölle Saint Francisin yliopistoon. Ensimmäinen vuosi kului NCAA siirtosäännön mukaisesti pelaamatta, mutta jälkimmäisenä vuotena hän oli oikeutettu pelaamaan uudessa joukkueessaan. Välivuosi sujui opiskellen ja joukkueen kanssa harjoitellen. Muutto Tyynenmeren maalauksellisilta rannoilta itärannikolle Pennsylvaniaan näytti tehneen miehelle hyvää sillä neljäntenä ja viimeisenä yliopistovuotenaan Latimer urakoi keskimäärin 22 minuuttia ottelua kohden tehden tilastoikseen kelpo lukemat (9.0/2.7/1.1s).

– Pelaaminen Yhdysvalloissa antoi ennen kaikkea itseluottamusta, koska sain olla koko ajan sen amerikkalaisen koripallokulttuurin ympärillä. Sain pelata hyviä pelaajia vastaan ja sain nähdä läheltä miten todella hyvät pelaajat pelaavat. Lisäksi isojen yleisöjen edessä pelaaminen, kuten Notre Dame, Kentucky ja Ohio State, opetti minua pelaamaan myös kovemman paineen alla. Näissä otteluissa yleisömäärä oli usein 15 000 – 24 000.

Neljän vaiherikkaan ulkomaanvuoden jälkeen 198-senttinen kolmos-/nelospaikan pelimanni palasi vuonna 2010 tutulle maaperälle Suomeen. Ensimmäisenä Korisliigakautenaan Latimer ui Lahden Namikan katiskaan (13.2/5.8). Seuraavina kausina olivat vuorossa Uudenkaupungin Korihait (12.5/5.4), Lahti toistamiseen (11.3/5.2) sekä ennen Kouvoihin saapumistaan viimeisenä Korisliigapaikkakuntana Lapua (8.8/4.3).

– Toistaiseksi henkilökohtaisesti paras kausi oli varmaan se ensimmäinen kausi Lahdessa. Saavutin silloin myös Korisliigan vuoden tulokkaan tittelin. Myös statistiikan puolesta tein silloin urani parhaat tilastot, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän omat tilastot ovat jääneet taka-alalle. Nykyään se on enemmänkin niin, että on kiva voittaa joukkueena ja menestyä joukkueena.

Neljän Korisliigakauden jälkeen Latimer siirtyi pelaamaan yhden kauden ajaksi 1 divisioona A:ta Ouluun ONMKY:n (11.9/5.5) paitaan.

– Viime kaudella (2014-2015) divari A oli tosi kova sarja. Siellä oli ainakin kolme kovaa joukkuetta jotka olisivat varmaan olleet Korisliigassakin ihan hyviä alemman puolivälin joukkueita. Samoin joukkueissa oli paljon pelaajia jotka ovat aiemmin urallaan pelanneet Korisliigassa useampia vuosia. Esimerkiksi viime kaudella divari A:ta pelasi paljon hyviä suomalaisia pelaajia. Korisliigan ja divari A:n suurin ero on ulkomaalaisvahvistuksissa. Divari A:ssa joukkueet pelaavat pienemmillä budjeteilla kuin Korisliigassa ja se näkyy erityisesti siinä minkä tasoisia jenkkejä divarissa pelaa, Latimer toteaa.