Ranska tunnetaan nuivana ja ulkopuolisille vaikeana maana. On ikävä todeta, että ainakin Montpellierissä stereotypiat ovat pitäneet paikkansa. Raitiovaunut eivät toimi, nettiyhteys ei toimi, palvelu ei toimi, suihku ei toimi…Onneksi Susijengi sai sentään pelinsä hieman toimimaan.

Ranska on ihmeellinen maa. Se omaa pitkän, sivistyneen ja kunniakkaan historian. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita kaikkea. Vaikka Ranska sai valita Suomen vastustajakseen ja yksi perimmäinen syy oli Suomen mukana tuomat upeat fanit, niin tuntuu siltä, ettei Montpellier ole osannut yhtään varautua fanien vyöryyn.

Peliareena sijaitsee noin 20 minuutin raitiovaunumatkan päässä keskustasta ja ratikoita kulkee päivisin noin vartin välein ja iltaisin väli saattaa venähtää puoleen tuntiin. Se tarkoittaa sitä, että kaikki vaunut ovat aivan täyteen sullottuja, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että vaunut jämähtävät ylipainosta ja matka venähtää helposti tuplamittaan. Kannattajat ovat valittaneet palvelun hitaudesta pelien aikana areenalla ja pelien jälkeen paikallisten kuppiloiden aikaisesta sulkemisajasta. Myöhäisillan pelissä ei pääse vessaan enää kolmannen neljänneksen jälkeen! Internet-yhteydet ovat tuskastuttavan hitaat ja kermaperseinen VIP-tason palveluun tottunut urheilutoimittajan retku ihmettelee gastronomiastaan tunnetun Ranskan väsyneitä salaatteja ja niukkoja ruokapalveluita median catering-osastolla. Suihkussa lämmintä vettä joutuu odottamaan 10 minuuttia ja paine on yhtä heikko kuin eturauhasvaivasta kärsivällä 90-vuotiaalla miehellä. Ystäväni sanoja lainatakseni: ”Niillä oli mahdollisuus, mutta nyt Ranska jättää itsestään vähän paskan maun.” Lievennetään kritiikkiä nyt kuitenkin sen verran, että Montpellier on kyllä paikkana erittäin mukava. Kaikki nämä edellä mainitut ”first world problemsit” ovat kuitenkin siedettävissä, kun Susijengi taistelee edelleen jatkopaikasta.

Upea taistelu Ranskaa vastaan oli ehkä hieman liikaa makeaa mahan täydeltä. Israelia vastaan Susijengin peli oli aneeminen eikä Venäjää vastaan peli rullannut juuri paremmin, vaikka voitto tulikin. Liettuan ja Slovenian EM-kisoissa Suomi pääsi pelityylillään yllättämään, mutta Bilbaossa oli jo nähtävissä, että vastustajat ovat ottaneet pois Suomen vahvuudet ja sama trendi on jatkunut Montpellierissä. Petteri Koponen on otettu tarkkaan pois eikä hän pääse jylläämään samalla tavalla kuin aiemmin. Miehet eivät liiku ja sitä kautta pallo ei liiku ja pelaaminen on hidasta ja tahmeaa. Vastustajat pääsevät aivan liian helposti nopeisiin hyökkäyksiin ja Suomi on se, joka juoksee pallon perässä eikä päinvastoin, kuten pitäisi.

Joukkue on osoittanut kuitenkin sinnikkyytensä näissä kisoissa. Nousu Ranskaa vastaan 16 pisteen tappioasemasta tasoihin oli kova suoritus. Israelia vastaan tappioasema oli pahimmillaan 15, mutta Suomi nousi vielä peliin mukaan. Venäjääkin vastaan oltiin pitkään altavastaajina, mutta lopulta noustiin äärimmäiseen makeaan voittoon. Joukkue ei suostu luovuttamaan ja sitä piirrettä on pakko ihailla. Taistelua avittaa luonnollisesti myös hienosti pelissä elävät kannattajat.

Lohko on osoittautunut ennakoidun tiukaksi. Kahta peliä lukuun ottamatta kaikki pelit ovat päättyneet varsinaisella peliajalla maksimissaan neljän pisteen eroon. Marginaalit ovat erittäin pienet. Susijengi ei ole vielä yltänyt kisoissa aivan parhaaseensa. Suomen heittoprosentti kisoissa on 44,0, joka on vasta 12. paras. Kolmosen yrityksiä Suomi on kiskonut koko kisojen eniten, 83, mutta heittoprosentti 32,5 on vasta 11 paras. Kun heitto alkaa kunnolla pudota, on Susijengillä rahkeet mihin tahansa. Toivottavasti lukko aukeaa kunnolla keskiviikkona, kun vastaan asettuu Bosnia-Hertsegovina.

Salttu Forsström, Montpellier