Suomalaisvalmentaja kulkenut sattumien kautta Euroopan huipulle – ”Sillä pätkäpestillä ollaan edelleen”

SIG Strasbourgin ja Susijengin apuvalmentaja Lassi Tuovin ura on kovassa nosteessa. Kahden viime kauden aikana Tuovi on saanut arvokasta oppia apuvalmentajan roolissa Euroopan huipputasolla. Tuovin urakehitykseen on mahtunut sekä sattumia että hyväksi käytettyjä näyttöpaikkoja.

Lappeenrannasta lähtöisin oleva Tuovi ajautui valmentajaksi, kun pelaajaura päättyi polvivammaan syksyllä 2004. Aluksi hän toimi Mika Turusen, ja myöhemmin Jarmo Laitisen, apuvalmentajana Lappeenrannan Namikassa, mutta nousi päävalmentajaksi vuonna 2011 vain 24-vuotiaana. Ajautuminen valmennuksen pariin peliuran jälkeen oli varsin luonnollinen jatkumo, sillä koripallon taktiset nyanssit olivat alkaneet kiinnostaa jo nuorena poikana.

– Olin silloin A- tai B-juniori-ikäinen, kun aloin ymmärtämään ja havainnoimaan peliä. Silloin tuli katsottua pelejä ja aloin piirtämään kuvioita ylös. Minulla on varmaan vieläkin ullakolla se kirja tallessa. Siitä se lähti ja huomasi, että ne asiat kiinnostivat ja niihin oli hirveä polte jo junioripelaajana, Tuovi valottaa valmentajauransa alkua Koripalloliiton tiedotteessa.

Kuten elämässä yleensäkin, sattumalla on oma roolinsa ihmisen elon tiellä. Tuovin valmennusuralle on osunut kaksi sattumaa joiden ansiosta ura lähti käyntiin.

– Ensimmäinen sattuma oli, ettei meillä ollut Namikassa silloin apuvalmentajaa Turusen Mikan apuna ja vähän ajauduin polvileikkauksen jälkeen katselemaan videoita ja auttamaan Mikaa. Se poiki menestyksekkään vuoden, joka päättyi mestaruuteen eikä seurasta enää seuraavaksi vuodeksi pelaajasopimusta tarjottukaan. Tuli sitten toisenlainen sopimus eteen, Tuovi naurahtaa.

Toisen sattuman kautta Tuovi löysi itsensä yllättäen maajoukkueen valmennusryhmästä.

– Minulla oli HKVT:sta suorittamatta yksi ulkomaan osio ja minun piti suorittaa se korvaavana. Samaan aikaan miesten maajoukkueen videokoordinaattori lopetti. Muistan, kun istuin Vierumäellä puiston penkillä ja ”Henkka” [Henrik Dettmann] tuli sanomaan, että: ”sun pitäisi suorittaa toi enkä tiedä susta oikein mitään, mutta niin moni on kehunut, että tuutko miesten maajoukkueeseen kokeilemaan”. Ajatus oli sellainen, että tullaan mukaan hetkeksi suorittamaan ja vähän katsomaan. Jotkut olivat puhuneet puolestani ja kiitokset siitä heille. Sillä pätkäpestillä ollaan edelleen.

Oppi karttunut Turkissa ja Ranskassa

Tuovi toimi Namikan päävalmentajana Korisliigassa kolmen kauden ajan, jonka jälkeen hän päätti hakea vaikutteita ulkomailta. Hän kiersi yhdessä Jukka Toijalan kanssa USA:ssa ammentamassa oppia, kunnes yksi puhelinsoitto määritti Tuovin uralle uuden suunnan.

– Muistan hyvin sen päivän. Olimme Lakersin harjoitushallilla katsomassa Lakersin harjoituksia ja siitä lähdimme ajelemaan. ”Henkan” kanssa olimme aiemmin vähän viestitelleet, mutta se oli enemmän sellaista tunnustelua emmekä tienneet tapahtuuko mitään vai ei. Yksi agentti sitten soitti, että olenko valmis lähtemään Istanbuliin. Alle kaksi vuorokautta siitä, niin laskeuduin Istanbuliin.

Dettmann ja Tuovi luotsasivat Besiktasia loppukauden ajan, mutta kauden 2015-16 alkajaisiksi Dettmann sai lähteä. Tuovi myöntää, että se oli kova paikka.

– Ensimmäinen asia oli tietenkin armoton pettymys, että olimme epäonnistuneet, sillä olimme yhdessä tehneet hommia ja sitä yritti siinä tilanteessa tukea Henkkaa. Ei siinä itseä tullut edes ajateltua, vaikka tilanne oli hurja eikä oikein tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Sitten seuraavana päivänä kuulin, että uusi valmentaja haluaa pitää minut ja oli lähtö Thessalonikiin Eurocupin peliin. Piti pakata laukut ja siinä oltiin aika nopeasti pää pyörällä Kreikassa uuden valmentajan kanssa. Siinä ei kauaa ehtinyt asiaa käsitellä, vaan oli pakko unohtaa ja tsempata siinä hetkessä, Tuovi kertoo Besiktasin vaiheista.

Sama kuvio toistui tällä kaudella, kun Dettmann sai pestin ranskalaisen SIG Strasbourgin päävalmentajana, mutta vaikean alkukauden jälkeen joukkueen monivuotinen valmentaja Vincent Collet palkattiin takaisin. Usein uuden päävalmentajan tullessa entiset apuvalmentajat menevät pesuveden mukana. Tuovi sai kuitenkin jäädä sekä Besiktasiin että Strasbourgiin.

– Totta kai siihen pitää olla tyytyväinen. Siinä on ollut myös hyviä ihmisiä, jotka ovat tehneet niitä päätöksiä, vaikka ne ovat olleet varmasti vaikeita. Olen tietenkin kiitollinen molemmille valmentajille, jotka ovat halunneet minut pitää. Sehän on se suurin asia. Ei säälistä mihinkään halua jäädä, vaan pitää nähdä myös sitä ammatillista puolta.

– Luonnollisesti tärkeää niiden asioiden käsittelemiseen on ollut Henkan kannustus. Hän ei ole antanut mahdollisuuttakaan miettiä mitään muuta kuin, että ottaisin itselleni kaiken hyödyn päästä eteenpäin enkä saisi jäädä miettimään tai pohtimaan. Se on aina auttanut itseänikin sen vaikeimman vaiheen yli, Tuovi kiittelee Susijengin päävalmentajaa.

Tuovi on 30-vuotiaana huippuvalmentajaksi vielä nuori, mutta on jo nyt saanut arvokasta oppia. Uraan on mahtunut erilaisia valmentaja- ja ihmistyyppejä, joilta analyyttinen Tuovi on imenyt vaikutteita.

– Kyllä muistikirjoja on täytelty ja asioita pohdittu. Jokaiselta valmentajalta tarttuu jotain mukaan, mutta myös asioita, joita ei itse välttämättä tekisi tai kyseenalaistaa miksi niin tehdään. Asenteeni on aina ollut vähän kyselevä ja pohtiva. Sillä tavalla saa itsekin vastauksia. Toimin kolme vuotta päävalmentajana ja silloin oli selvä oma filosofia jota hain, mutta sen takia jäin siitä pestistä pois, kun halusin päivittyä ja oppia uutta, sekä rakentaa ajatusmallia valmentamiseen yleensä. Se on nyt mennyt aika nappiin ja olen saanut toimia aika hyvien valmentajien kanssa sen jälkeen, Tuovi jakaa kiitosta aikaisemmille valmentajilleen.