Huippuvalmentaja perkaa Korisliigakautta – ”Monet joukkueet ovat taktisesti suhteellisen eteviä”

Huippukoripallovalmentaja Pieti Poikola käy läpi mennyttä Korisliigakautta Susijengi.comin blogissaan.

Poikola analysoi menneen kauden antia.

– Finalistit on jo analysoitu edellisissä kirjoituksissa. Jäljellä on tämän kauden viimeinen Korisliiga-aiheinen blogini ennen tulevaa kautta, Poikola aloittaa Susijengi.comin sivuilla.

– Katajan ja Vilppaan jälkeen pronssien kohtalon ratkaisivat Helsingin Seagulls ja Kauhajoen Karhu. Niidenkään kuulumista neljän parhaan joukkoon kukaan tuskin kyseenalaistaa. Seagulls taisteli kalkkiviivoille asti runkosarjan voitosta ja jatkoi trendiään parantaa suoritustaan aina edellisestä kaudesta.

– Seagullsin pelaaminen oli rakennettu suomalaisen takamiehen Antto Nikkarisen ympärille, mikä on arvostettavaa liigamme vahvistusvetoisessa koripallossa. Antto hoiti leiviskänsä hienosti, mistä on osoituksena ansaittu valinta sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Anton panos ei kantanut pronssia pidemmälle, sillä hänen ohella joukkue olisi kaivannut hieman useampia oman puolustajansa voittavia pelaajia, Poikola kehuu Susijengin takamies.

Kehuja Poikolalta saa myös Karhun hyökkäyspelaaminen.

– Kauhajoen Karhu jatkoi myös nousujohteista trendiään. Nyt se onnistui kasaamaan jo mestaruuskaliiberin joukkueen. Kauhajoki oli sarjan toiseksi paras hyökkäysjoukkue. Sen suhteellisen löyhä kuri hyökkäyksessä sopi takamies Bojan Sarcevicille sekä Austin Hollinsille, sarjan yhdelle parhaista laitureista. Hollinsin hyvä kausi on laitettu merkille muuallakin, sillä hänen tulevan kauden sopimuksensa Saksan Bundesliigaan julkaistiin muutama päivä sitten.

Korisliigaa Poikola pitää hyvänä sarjana, jossa kotivoitot nousevat isoon rooliin.

– Kaikkiaan Korisliigaa voisi luonnehtia suhteellisen korkean temmon ja laadukkaan hyökkäämisen liigaksi. Puolustus on hyökkäystä suurempi erottava tekijä Korisliigan ja ylemmän tason sarjojen välillä. Siihen on useita syitä. Joukkueet eivät ole riittävän syviä, jotta puolustuksen intensiteetti voisi olla riittävän kova. Joukkueiden syvyys vaikuttaa myös harjoitteluun. Villi arvaukseni on, että yleisesti harjoittelussa olisi kaikilla joukkueilla varaa parantaa.

– Hyökkääminen kestää paremmin vertailua kansainvälisessä kilpailussa. Monet joukkueet ovat taktisesti suhteellisen eteviä ja tietävät mitä hyökkäyksessään haluavat. Tilankäyttö on kehittynyt huimasti viidessä vuodessa.

– Liigassa on aina ollut hyökkäystrendejä, joita valtavirta käyttää. Nyt yksi trendi on ylitse muiden. Kymmenen joukkuetta yhdestätoista juoksi yhtenä hyökkäyspelinään nk. palloscreen-motionia, jatkumohyökkäystä, jossa tietyt lainalaisuudet toistuvat.

– Ainoa joukkue, joka ei juossut palloscreen-motionia, oli Lapuan Korikobrat. On tervettä, että kaikki joukkueet eivät pelaa samalla tavalla. Silloin joukkueiden on pystyttävä mukautumaan erilaisiin pelitapoihin.

– Lapuan filosofia oli hyvin yksinkertainen. Se pyrki löytämään hyvän 1v1-tilanteen mahdollisimman läheltä koria, jonne se pelasi systemaattisesti palloa. Joukkueen tekemistä sotkivat loukkaantumiset, mutta silti lapualaisten kautta voidaan pitää onnistuneena.

– Sarjassa oli viime kaudella toinen mielenkiintoinen trendi; joukkueet voittivat poikkeuksellisen paljon kotiotteluita. Koti-vieraspelaamisen erosta löytyy tutkimusdataa ainakin NBA:ssa. Siellä tutkimuksessa päädyttiin siihen, että tuomarit ovat yksi merkittävimmistä tekijöistä kotiedun muodostumiseen. Kun NBA-liigassa puututtiin tuomaroinnin eroihin, vierastasoitus pieneni selkeästi.

– Ei ole syytä olettaa, että liigamme poikkeaisi tuosta tutkimuksesta. Katsoessani muiden joukkueiden liigapelejä tämä hypoteesi vahvistui. Poikkeuksetta varsinkin runkosarjassa kotijoukkueet hyötyivät vihellyksistä. Se on inhimillistä, sillä kyllähän kotijoukkueen fanit pyrkivät vaikuttamaan tuomarointiin. Tässä on yksi selkeä asia, jota on mahdollisuus kehittää.

– Samaan hengenvetoon on todettava, että tuomarit saavat kohtuuttoman paljon kuraa niskaansa. Tuomaritoimintamme on kehittynyt ammattimaisempaan suuntaan esimerkiksi videopalautteen ja kelpoisuusvaatimuksien osalta, mitä voisi markkinoida ulospäinkin enemmän. Se lisäisi luottamusta ja parantaisi ilmapiiriä, sillä tuomareiden ja valmentajien välinen henki ei ole tällä hetkellä paras mahdollinen. Yhteistyön paraneminen olisi yksi pieni tekijä, mikä nostaisi liigatuotteen laatua. Tässä on iso vastuu tuomareiden ohella valmentajilla, enkä voi kehua, että ammattikuntamme olisi tehnyt kaikkensa tuomaritoiminnan kehittämiseksi.

Poikola näkyy myös Korisliigan tulevaisuuden valoisana.

– Kokonaisuutena liiga menee vuosi vuodelta eteenpäin. Paljon on silti tehtävissä yllättävänkin pienillä asioilla. Se ei ole pelkästään koripallon salaisuus, että suurin muuttuja kehittämään liigaa on raha. Mitä enemmän liigassa on päätoimisia pelaajia, valmentajia ja managereita, sen paremmaksi liigatuote kehittyy. Seuroilla on suuri haaste miettiä, miten sponsoreita voidaan palvella paremmin. On vanhanaikaista ajatella, että lätkäistään vain mainos paitaan ja kerätään raha vanhoilta tukijoilta. Ne seurat, jotka parhaiten pystyvät tämän yhtälön ratkaisemaan, ovat vahvoilla tulevaisuuden kilpailussa.

Pietilän blogi luettavissa kokonaisuudessaan Susijengi.comin sivuilta.

Lähde: Susijengi.com