Pitkän ulkomaan kierroksen jälkeen Susijengin sentteri Gerald Lee Junior teki paluun kotimaan kentille. Korisliigan marraskuun pelaajaksi valittu Lee siirtyi Seagullsiin ja on ottanut heti paikkansa liigan eliittipelaajien joukossa.

Kauden vahvasti aloittanut Seagulls sai kaivattua leveyttä, mutta ennen kaikkea Korisliigan mittapuulla verratonta laatua korirenkaan läheisyyteen. Yhdeksässä ottelussa Lee on urakoinut keskiarvoikseen 13,6 pistettä ja kolme levypalloa ottelua kohden. Marraskuussa miehen pistekeskiarvo kohosi 17,6 pisteeseen per ottelu.

Henkilökohtaisia tilastoja tärkeämpää on kuitenkin se, että Seagulls on hävinnyt noista yhdeksästä ottelusta vain yhden.

– Meillä on kasassa todella epäitsekäs jengi. Jokaisen pelaajan mielessä on otteluiden voittaminen, ei omat tilastot, Lee vakuuttaa Koripalloliiton sivuilla.

– Etenemme yksi ottelu kerrallaan. Jokaiseen otteluun valmistaudumme samalla tavalla ja samalla vakavuudella.

Seagullsin vahvan pelaamisen ytimestä löytyy hienosti rakennettu, ehjä joukkue. Pelaajien vahvuudet tukevat toisiaan ja koko pakettia pitävät kasassa nuoret, mutta samalla kokeneet takamiehet.

Antto (Nikkarinen) ja Alex (Vaenerberg) ovat tehneet todella hienoa työtä koko kauden. Molemmat ovat ottaneet harppauksia eteenpäin pelaajina vielä tämänkin kauden aikana, Lee kehuu 25- ja 24-vuotiaita takamiehiään.

Seagullsin kokoonpanoa katsoessa ainoa kysymysmerkki yksilötasolla voisi olla yhden selkeän levypallorohmun puute, mutta Leen mukaan se ei ole ongelma. Tilastot tukevat Susijengi-sentteriä, sillä Seagulls on Korisliigan toiseksi paras joukkue hakemaan vastustajan ohiheitot talteen. Parempi puolustuslevypalloprosentti on vain sarjakakkosella Salon Vilppaalla.

– Se on juuri joukkueemme vahvuus. Yleensä vastustajan parhaat levypallopelaajat löytyvät joko vitos- tai nelospaikalta, Lee avaa.

– Meidän isojen miesten tehtävänä on pitää ne miehet poissa hyökkäyslevypalloista ja meidän laiturit tai takamiehet hakevat sitten ne marjat pois. Meidän paras levypallopelaajamme taitaa itse asiassa olla Jason Conley (7,7 levypalloa per ottelu).

Näin vahvan ja ehjästi kootun joukkueen tavoite on varmasti kevään isoimmissa peleissä. Mestaruudesta kamppailee tällä kaudella useampikin joukkue, mutta miten Lee näkee tilanteen sarjakärjen paikalta? Mitä pelinsä osa-alueita Seagullsin sitten pitää vielä kehittää kauden aikana ollakseen valmiina kevään kovimpiin taisteluihin?

– Kyllä mä sanoisin, että jokaisella joukkueella se tavoite on lopulta sama. Kuten sanoin, me etenemme kuitenkin ottelu kerrallaan, Lee rauhoittelee.

– Tasaisuutta me kuitenkin tarvitsemme vielä lisää. Parhaiden ja huonoimpien hetkiemme välinen ero otteluiden sisällä on liian iso. Sitä kuilua pitää saada kavennettua.

Jos viedään ajatusleikki vielä kauemmas, pudotuspelien taakse, ensi kesään ja syksyyn. Jääkö Lee Leen visiitti Korisliigaan vain yhden kauden mittaiseksi? Missä mies nähdään ensi kaudella?

Miettiikö mies itse asiaa vielä?

– En lainkaan, Lee pysäyttää.

– Siihen on niin pitkä aika, eikä niitä asioita voi miettiä vielä. Kaikki keskittyminen on tässä joukkueessa, tässä kaudessa ja tässä hetkessä. Peli kerrallaan edetään.