Karhun kauden aikaiset korjausliikkeet loivat pohjan mestaruudelle – ”Nämä eivät ole jokavuotista herkkua”

Suomen mestaruus ratkesi sunnuntaina, kun kauhajokiset kaatoivat Kouvot finaalisarjassa 4-1. Karhu Basket voitti yhtä ottelua lukuun ottamatta kaikki pudotuspeliottelunsa.

Kausi oli jättimenestys, mutta myös kaksijakoinen. Alkukaudesta moni asia näytti erilaiselta.

– Lähdimme kauteen niin sanotusti takamatkalta omasta ja muidenkin mielestä. Mestareiden liigan karsinnat syksyllä nostivat hypeä. Aluksi ajattelimme, että pelit olisivat toimineet hyvänä valmistautumisena Korisliiga-kauteen, mutta siitä tulikin totisinta totta, Karhun puheenjohtaja Vesa Ojala avaa Koripalloliiton sivuilla.

Mestarien liigan avauskierroksella Karhu Basket kaatoi romanialaisen CSM Oradean. Toisella kierroksella jalkoihin jäi bulgarialainen Levski Lukoil. Lopulta ranskalaisjätti Nanterre 92 oli liian vahva ja eteni lohkovaiheeseen kauhajokisten nenän edestä.

– Karsiutumisen jälkeen oli havaittavissa tietynlaista krapulaa. Pelasimme syyslomaviikolla kolme kotipeliä, ihmisetkään ei siinä vaiheessa löytäneet hallille ja samaan aikaan kentällä oli vaikeaa. Tuli notkahdus ja jouduimme vaihtamaan pelaajia, jotka eivät viihtyneet täällä. Sitten heidän korvaajansa lähtivät leikkauspöydän kautta kotiin kuntoutumaan.

Joulukuussa kurssi alkoi muuttua. Ensimmäisen mestaruuden takuumies, Greg Mangano palasi Kauhajoelle. Moni asia alkoi sen jälkeen ottamaan jättiharppauksia.

– Se oli yksi Whatsapp-viesti, jossa kerrottiin, että Mangano saattaisi olla vapaana. Pidimme samana iltana kokouksena ja päätimme iskeä häneen kiinni kuin sika limppuun ja lopulta saimme hänet neuvoteltua tänne. Sitten tuli Cameron Jones ja Christopher McKnight. Vaihdosten myötä tavoitteet muuttuivat top 4 -joukkueesta siihen, että tähtäin oli finaaleissa. Jälkeenpäin voi sanoa, että kaikki korjausliikkeet onnistuivat, Ojala iloitsee.

– Tämän mestarijoukkueen yhteisöllisyyttä rakennettiin jo viime vuonna. Tänä syksynä sitä saatiin jatkettua ja jalostettua eteenpäin. On muistettava, että nämä eivät ole jokavuotista herkkua ja näistä on pystyttävä nauttimaan.

Koko kaupunki seisoo takana

Kauhajoki on pienin Korisliiga-paikkakunnista. Tänä keväänä kaupunki hohti jälleen oranssina. Kaikesta välittyi se, että kaupunki seisoo Karhu Basketin takana. Kaupunginjohtaja Linda Leinonen on useissa haastatteluissa kertonut Karhu Basketin merkityksestä kaupungille. Kaupungin ja joukkueen arvot kohtaavat.

– Kauhajoella koripallo näkyy joka paikassa. Pelaajat saavat osakseen paljon tsemppiä ja kannustusta, kun he liikkuvat kaupungilla. On hienoa, että ulkomaalaispelaajammekin keskustelevat ystävällisesti kaupunkilaisten kanssa.

– Meillä on taustaryhmässä 20 henkeä, joista jokainen tuo oman juttunsa seuraan. Talkooporukkaa on siihen päälle 70 henkeä. Kun tähän lisätään 200 hengen tiivis faniryhmä, se tekee yhteensä 300 innokasta, joille Karhu Basket on suuri juttu ja jonka eteen paiskivat hommia. Kun kaupungin 13000 asukkaasta 300:lle tämä merkitsee noin paljon, se on prosentuaalisesti iso osa, Ojala kertoo.

Vaikka joukkue on voittanut kaksi edellistä Suomen mestaruutta, Ojala vakuuttaa, että nälkää ei ole vielä missään määrin tyydytetty. Strategia tuleville vuosille on selkeä.

– Haluamme jatkossakin olla top4-joukkue Suomessa ja päästä Mestarien liigan karsinnoista pelaamaan sitä sarjaa. Se vaatii sen, että pystymme tuplaamaan liikevaihtomme. Haluamme olla sellainen seura, että suomalaispelaajat pystyvät meidän kauttamme nousemaan kansainvälisille kentille. Okko Järvi on tällaisista projekteista nyt ensimmäinen. Ensi vuonna tavoitteena on saada yksi oma juniori vakiinnuttamaan pelipaikkansa Korisliigan runkosarjassa.

Ei helpoimman kautta

Karhu Basket nousi tuplamestariksi päävalmentaja Jussi Laakson alaisuudessa. Laakso saapui Kauhajoelle aluksi Sami Toiviaisen apuvalmentajaksi. Viidennen finaalin jälkeen Laakso kehui vuolaasti aikaansa Kauhajoella ja totesi, että häntä on kohdeltu kuin omaa poikaa.

Ojala palaa puheessaan marraskuuhun 2017 ja muistelee aikaa, jolloin ei ollut välttämättä niin helppoa.

– Ei ollut mitään kriisiä, mutta tietynlainen klikki joukkueen sisällä. Muutimme silloin vähän valmennuskuvioita, jotta saimme kaikista enemmän irti. Janne Koskimiehen vastuuta kasvatettiin. Laaksolla oli sopimus katkolla ja sanoin, ettei me olla sinua potkimassa pois, vaan tarjosin jatkosopimusta. Siinä hetkessä kaikki vapautuivat ja loppu on historiaa.

Samanlainen hetki löytyy myös tältä kaudelta, samaan vuodenaikaan. Silloin Greg Manganon saapuminen laukaisi paljon asioita joukkueen sisällä.

– Nyt meidän pitää keksiä uudet kujeet. Tiedämme, mitä menestyminen vaatii ja nyt osaamme asemoida itsemme koriskenttään ja tiedämme, mikä meidän vetovoimamme on.

Laakso kasvoi Kauhajoella joukkueen päävalmentajaksi apuvalmentajuuden kautta. Samanlainen murroshetki Kauhajoella on käynnissä parhaillaan, kun Laakson apuvalmentaja Koskimies ottaa vetovastuun tulevalla kaudella.

– Ensi kauden joukkueen rakentaminen on jo hyvässä vauhdissa Jannen johdolla. Keskustelemme tietysti ensin meidän nykyisten pelaajien kanssa ja kartoitamme heidän tulevaisuuden suunnitelmansa. Karhu Basketissa valmentajilla on viimeinen sana pelaajahankinnoissa. Pysyn itse taustalla ja autan sitten sisäisten asioiden ratkaisemisessa, mikäli tilanne sitä vaatii.

Vaikka Kauhajoella on parhaillaan mestaruusjuhlat käynnissä, ensimmäiset palaverit tulevasta kaudesta pidettiin jo tänä aamuna.

– Heräsin aamulla jo puoli kuusi. Tässä on ehditty jo pitää palavereita ja siivota hallin edustaa. Jos olisin ollut siinä toisessa porukassa juhlimassa, tuskin olisin vastannut puhelimeen aamulla, Ojala naurahtaa.

Lähde: Koripalloliiton kotisivut