Toista kauttaan ammattilaisena pelaava Hyvinkään Pontevan kasvatti Edon Maxhuni, 22, on tehnyt huipentuvien EM-karsintojen aikana vahvan sisääntulon Susijengiin. Viron-Latvian liigaa johtavan Pärnun pelinrakentajana toimiva Maxhuni kertoo tähdänneensä jo vuodet siihen, että voisi jonain päivänä johtaa Susijengin peliä Rannikon, Koposen ja Wilsonin jalanjäljissä.

Palattuaan kahden vuoden Yhdysvaltain NCAA-visiitiltään Eurooppaan Maxhuni kurkotteli heti kättelyssä korkealle ja ryhmittyi Espanjan ACB-liigaa ja Euroliigaa pelaavan CB Gran Canarian harjoitusvahvuuteen. Kanarialaisseuran farmijoukkueessa vietetyn vuoden jälkeen Maxhunin tie vei puolestaan Viroon ja Pärnun joukkueeseen, missä Maxhuni on yhtä aikaa joukkueensa aivot, sydän ja moottori.

– Minulla oli viime kesänä optioita isommista sarjoissa pöydällä, mutta näin tärkeänä päästä tarpeeksi kovatasoisessa liigassa sellaiseen jengiin, jossa minulla on iso rooli ja avaimet kädessä johtaa peliä ja ottaa ratkaisuja, Maxhuni kertoo Koripalloliiton tiedotteessa.

Maxhunin Viron komennus on toistaiseksi ollutkin onnistunut. Pärnu on yllättävästikin kohonnut Viron ja Latvian liigan kärkeen ohi mm. Alexander Madsenin edustaman VEF Riian tai Tallinnan perinteisen suurseuran Kalev/Cramon, vaikka EM-karsintoja edeltävä pariviikkoinen toikin mukanaan terveystilanteella selittyviä tappioita.

Suurimpia syitä Pärnun vahvoihin otteisiin on ollut Maxhuni, joka on 17,1 pisteen (2p 47% 3p 40% 1p 92%) ja 4,9 syötön ottelukeskiarvoillaan nitonut itsensä tiukasti liigan tähdistöön.

– Tärkeintä on ollut päävalmentajan (Heiko Rannula) luotto. Koutsi antaa minun pelata omaa peliä ja onnistumiset on kerryttänyt itseluottamusta, Maxhuni kuvailee.

– Minä tiedän, että minulla on oikeus johtaa joukkueen peliä ja valita ratkaisu, on se sitten syöttö tai oma heitto, koska koutsi tietää minun ajattelevan joukkueen etua. Ja samalla koutsi tietää, että mitä tiukempi tilanne ja mitä kovemmat paineet, sitä enemmän minä sytyn.

Susijengissä Maxhuni debytoi 21 vuoden iässä kesällä 2019 ja osoitti ennakkoluulottomuutensa Espoo Metro Areenan juhlaturnauksessa Venäjää vastaan. Ensimmäiset viralliset karsintaminuutit olivat vuorossa vuosi sitten, jolloin Maxhuni avitti puolustuksellaan ja pelinjohdollaan Susijengin sillasta takaisin peliin Sveitsiä vastaan.

Sama resepti tepsi marraskuussa Espoossa: kun Susijengin hyökkäys sakkasi EM-karsintamatsissa Serbiaa vastaan, alkoi Maxhuni pilkkoa serbipuolustusta heitoillaan ja ajoillaan ja auttoi siten joukkueensa hyökkäyspään loksahtamista uomiinsa.

– Kun tulen jengiin nuorempana kaverina, minun pitää miettiä tarkkaan, mitä vahvuuksia minä voin tuoda joukkueeseen. Olen alusta asti nähnyt, että minun rooli täällä on sytyttää ja tuoda energiaa. Sitä varten minä puen tämän pelipaidan päälle.

Kontrasti on jyrkkä juniorimaajoukkuekentille, missä Maxhuni on ollut koko 2010-luvun ajan luontainen korintekijä ja aina äänessä. Vertailun vuoksi: Susijengin pelaajista Tuukka Kotti debytoi miesten maajoukkueessa, kun Maxhuni oli kaksivuotias. Kokeneempi jaosto tunnistaa kuitenkin Maxhunin vahvuudet ja on rohkaissut tätä ottamaan tilansa.

– Minä arastelin sitä alkuun, että voinko minä sanoa jollekin Shawnille (Huff) tai Sasulle (Salin) mitään, kun nämä on kaikki niin paljon minua kokeneempia. Nämä on kuitenkin kaikki sanoneet, että pelinrakentajan täytyy pitää ääntä ja ohjeistaa muita, se kuuluu tähän pelipaikkaan.

Maxhuni on myös tietoinen historiastaan. Häntä ennen Susijengin peliä ovat johtaneet Euroopan huipulla elantoaan tienanneet Teemu Rannikko, Petteri Koponen ja Jammu Wilson. Maxhuni tietää, että hän on ikänsä ja vahvuuksiensa puolesta vahva ehdokas perimälinjalla.

– Se motivoi tosi paljon ja tuo hymyn huulille. Kun isoja saappaita tarjotaan, minä haluan olla valmis.

”Nuoren kaartin” EM-kisat motivoi ja kutkuttaa

Susijengi esiintyi päättyneen 2010-luvun aikana arvokisakentillä peräti viisi kertaa, joista neljä EM-kisoissa ja yksi MM-kisoissa – eikä toinen MM-kisapaikkakaan ollut kuin puolen neljänneksen päässä.

Tällä viikolla Susijengi matkustaa Tbilisiin, missä tarjolla on EM-kisapaikka syksylle 2022. Viime vuosikymmenellä Susijengi ratsasti arvokisoihin pitkälti vuosina 1980-91 syntyneen runkonsa varassa – Hanno Möttölä, Joonas Cavén ja Lauri Markkanen poikkeuksina säännöstä – ja nyt Tbilisiin lähtevästä jengistä useampi pelaajaehdokas janoaa paikkaansa ensimmäisissä aikuisten arvokisoissa. Maxhuni on yksi heistä.

– Kylmät väreet tulee, kun ajatteleekin koko asiaa. Susijengin arvokisaputki on ihan mieletön saavutus ja minä arvostaisin tosi korkealle mahdollisuutta edustaa Suomea tuhansien susifanien edessä. Se yleisön energia on ihan mieletön, Maxhuni pyörittelee päätään.

Haaste on kuitenkin kova. Viimeksi ennen Henrik Dettmannin syntymää EM-kisoissa pelannut Sveitsi on kuitannut EM-karsinnoista kolme niukkaa tappiota ja yhden viime sekunnin voiton ja on nyt kahden onnistuneen illan päässä arvokisapaikasta.

Ja vaikka sunnuntain vastustajalla Georgialla on oma kisapaikka jo hyppysissä, on Tbilisin kuplan isännällä kovat piipussa: siitä vastaavat mm. Giorgi Shermadini, Thaddus McFadden ja Beka Burjanadze.

– Sveitsin taso me nähtiin jo paitsi ekassa matsissa niitä vastaan, myös siinä, miten ne voitti Serbian ja pelasi Georgiaa vastaan kahdesti voitosta viime sekunneille asti. Meidän pitää olla kummassakin matsissa entistä valmiimpia, viisaampia ja intensiivisempiä ja nautittava haasteesta. Sveitsi varmasti haluaa tosi paljon EM-kisoihin, mutta niin halutaan mekin, Maxhuni uhkuu.