Susijengin kokeneeseen jaostoon kuuluva laitahyökkääjä Kimmo Muurinen, 32, päätti Korisliiga-kauden 2012/13 uransa kolmanteen Suomen mestaruuteen, tällä kertaa Nilan Bisonsin valkopunapaidassa. Nyt Muurisen katse on jälleen kerran maajoukkuetehtävissä ja mielessä siintävät syyskuun 2013 EM-kisat.

Kun Nilan Bisons päätti Korisliigan kevään 2013 ikimuistoiset pudotuspelit toiseen perättäiseen mestaruuteensa viidennessä finaaliottelussa, harva pelaaja tuuletteli mestaruutta yhtä riemukkaasti kuin uransa kolmannen kultamitalin pokannut Panttereiden kasvatti Muurinen.

Muurinen vuoli kultaa Mihailo Pavicevicin valmentamassa Hongassa vuosina 2007 ja 2008, mutta kertoo, että kolmas vei fiilistasolla voiton kahdesta ensimmäisestä.

– Jokainen mestaruus on totta kai tärkeä, mutta Hongan kanssa voitetut mestaruudet tuntuivat vähän kuin vilahtavan ohi. Kun tänä keväänä voitimme mestaruuden, tuntui siltä, kuin olisin ymmärtänyt paljon paremmin sen, mistä mestaruudessa on kysymys ja kuinka paljon töitä se vaatii, Muurinen sanoo Koripalloliiton tiedotteessa.

Paljasjalkaisena stadilaisena Muurinen on pysynyt ulkomaan komennuksiaan lukuun ottamatta koko Suomen pääsarjauransa ajan Kehä III:n sisäpuolella – Panttereissa (2000/01), Pussihukissa (2001/02), Hongassa (2004–09) ja ToPossa (2011/12).

Matka metropolialueen sykkeestä Varsinais-Suomeen oli pitkä ja kausi haastava, mutta pitkä kausi sai arvoisensa palkkion lopussa.

– Kausi oli haastava. Sen lisäksi, että treenasin ja pelasin Korisliigassa, kävin töissä ja viimeistelin ammattikorkeakoulun opinnäytetyöni, olin myös pitkän välimatkan päässä kahdesta pojastani, Muurinen kertailee.

– Nilkkani meni klesaksi kevätkaudella ja kun palasin pudotuspeleissä Biisoneiden kokoonpanoon, keskityin lähinnä siihen, että joukkueelleni ei tulisi notkahduksia, kun minä olen kentällä. Vaikken ollut missään vaiheessa täysikuntoinen, mielestäni suoriuduin ihan kohtuullisesti.

Slovenian kisat välitilinpäätös

Niin Susijengissä kuin koko Suomen koripalloympäristössäkin Muurinen tunnetaan pelaajana, joka ei pidä meteliä itsestään eikä saavutuksistaan. Lisäksi monet toimittajat ovat saaneet huomata, että Muurinen harvemmin osaa kerrata edes vasta päättyneen ottelun käännekohtia.

Jotkut kuvailevat Muurisen suhdetta koripalloon ”etäiseksi”, toiset ”ammatilliseksi”. Muurinen itse naurahtaa luonnehdinnoille mutta myöntää, ettei osaa itsekään selittää, miten hänen koripallouransa on kuin vaivihkaa paisunut historiankirjamainintoihin oikeuttaviin mittoihin.

– Välillä tuntuu siltä, ettei yhtään tiedä, miksi tätä lajia pelaa, ja sitten taas välillä tuntuu hyvältä treenata ja pelata ja vetää täysillä. Nämä jutut menevät vähän kuin käsi kädessä mielialojen kanssa, Muurinen miettii.

Muurisella on alkanut jo 14. perättäinen kesänsä Suomen miesten Susijengin paidassa. Aina siitä alkaen, kun Henrik Dettmann ensi kerran palasi Susijengin komentajaksi Saksan vuosiensa jälkeen, on Muurinen ollut joukkueen kipinä, joka saattaa muuttaa pelin suunnan täysin vaikkapa blokkaamalla vastustajan tähtitakamiehen ajon tai kaivamalla pallon parketin lattiasta kolmen käsiparin keskeltä.

Maajoukkuepesti maistuu konkarille edelleen – ja Slovenian EM-kisat ovat tiukasti miehen mielessä.

– Meillä on takana todella pitkä kehityskaari ja syyskuun kisat ovat taas yksi askel lisää siinä kehityskaaressa. Olen itse ajatellut asian niin, että me alamme olla omalla kehityspolullamme jo sellaisessa tilanteessa, jossa huippu alkaa olla jo ihan käsillämme. Hirveästi Venäjää, Kreikkaa ja Turkkia parempia vastustajia ei olisi voinut alkulohkoon tulla, arvioi Muurinen.

– Itse olen ajatellut Slovenian kisoja sellaisena tapahtumana, jossa haluan itse olla ehdottomasti mukana niin kauan kuin joukkueeseen mahdun. Niiden jälkeen on hyvä tehdä päätös siitä, jatkuuko ura ja kuinka kauan ja missä.

”Olemme parhaassa kunnossamme koskaan”

Susijengillä on nyt takanaan yksi varsinainen harjoitusviikko sekä kaksi valmistavaa harjoitteluviikkoa koko joukkueen kanssa. Jo Naantalin leirityksellä tuli selväksi, että Susijengi on hyvässä terässä.

– Puhuttiin koko joukkueen kanssa siitä, että olemme ehkä kollektiivisesti parhaassa kunnossamme koskaan. Kaikki ovat tehneet hyvää työtä itsensä kanssa kesän ajan ja pääsimme aloittamaan heti (viime viikon) maanantaina täydellä vauhdilla. Joka kesä mennään vaan parempaan suuntaan.

Susijengi aloittaa maaottelukautensa torstaina ja perjantaina, kun Tony Parkerin ja Nicolas Batumin Ranska isännöi Suomea Pau’ssa. Ensin pelataan torstaina suljetuin ovin ja perjantaina yleisön edessä.

– Porukan yleiskunto on hyvä ja joukkueen tekeminen ihan hyvällä mallilla, vaikka vielä tässä vaiheessa kesää sekoilua tulee jonkin verran, laituri arvioi.

– Ranskassa tärkeintä on saada pelitempo kansainväliselle tasolle ja aggressiivisuus säädettävä oikealle kohdalle. Haetaan koko joukkueelle pelituntumaa ja katsotaan, pystytäänkö hakemaan voitto.