Kouvojen luottolaituri Ville Kaunisto, 32, toi jo toisen kerran Korisliigan kuukauden pelaajan pystin tällä kaudella Kouvolaan joukkueensa voitokkaan tammikuun ansioidensa myötä. Vaikka Kouvot kiitääkin kevättä kohti voittoputkessa, Kaunisto muistuttaa, että työt ovat vielä pahasti kesken eikä hyvänolontunteeseen ole varaa.

Kuukauden pelaajiksi valitut pelaajat tyypillisesti kiittävät ensimmäisenä joukkuetovereitaan ja valmennusjohtoa ja muistuttavat palkinnon olevan kiitos koko joukkueen tekemästä työstä, eikä Kaunisto tee poikkeusta tässä suhteessa.

Kaunisto kuitenkin suostuu myöntämään, että kaksi kuukauden pelaajan palkintoa vuoden sisään (edellinen kerta maaliskuussa 2014) kertovat omaa kieltään hänen paikastaan Korisliigan pelaajien eliitissä sekä tähän asti parketilla ja punttikopilla vuodatetuista hikipisaroista.

– Yksilötason polkuni on tietenkin vähän pidempi kuin nuoremmilla pelaajilla, mutta tällainen palkinto on tietenkin osoitus siitä, että pelaaja on nähnyt vaivaa ja omistautunut itsensä kehittämiselle vielä vähän vanhempanakin, muotoilee turkulaislähtöinen, mutta kaarinalaisessa Ura Basketissa koripallopolkunsa aloittanut Kaunisto.

Kouvojen syyskausi oli verrattain hyvä ja joukkue oli mukana taistelussa pudotuspelien kotiedusta, mutta vuodenvaihde toi mukanaan muutoksia, kun sentteri Andre Williamson ja tuttu takapelaaja Matt Gibson saapuivat Kouvolaan.

Kaunisto toivottaa Williamsonin ja Gibsonin tervetulleiksi Kouvoihin, mutta samalla muistuttaa, että vahvistusten saapumisen myötä koko joukkue palaa tavallaan palapelin alkuun.

– Kemiat ovat pelanneet ihan hyvin, nyt on vielä saatava pelaajat yksilötasolla sille aaltopituudelle, että se vastaa joukkueen etua. Yksi tai kaksi hyvää pelaajaa eivät tuo joukkueeseen pysyvää muutosta sormea napsauttamalla, Kaunisto miettii Koripalloliiton haastattelussa.

– Tietenkin Jyrin (päävalmentaja Lehtonen) kuvioita pitkään juosseille pelaajille on haastava paikka, kun juokseminen alkaa taas nollasta, kun taas samalla uusilta pelaajilta vaatii kärsivällisyyttä hyväksyä se, että vielä ei olla niin kartalla kuin haluttaisiin.