Teemu Rannikko palkittiin sekä Korisliigan että finaalien parhaana pelaajana, kun hän oli johdattamassa Katajaa Suomen mestariksi. Rannikko myöntää, ettei vielä viime kesänä osannut miettiä mestaruutta, mutta joukkue hitsautui ja kasvoi kauden aikana voittajajoukkueeksi.

Katajan lähtöasetelmat kauteen olivat haastavat. Joukkueesta lähtivät edelliskauden päätteeksi kovat kotimaiset nimet kuten Juho Nenonen, Vesa Mäkäläinen, Antti Kanervo, Juho Lehtoranta sekä uransa lopettanut Sami Lehtoranta. Kun lisäksi Jukka Toijala lähti päävalmentajan pallilta, niin Katajan muutokset olivat varsin huomattavia. Etukäteisarvioissa Katajaa ei kovin korkealle rankattu eikä Rannikkokaan osannut heti aavistaa mitä tuleman pitää.

– Kesällä oli vielä sellainen fiilis, että mitähän tästä kaudesta tulee, kun meiltä lähti kokeneita ja hyviä kotimaisia sarjapelaajia pois. Tilalle tuli sitten nuoria pelaajia joista minulla ei ollut hirveästi tietoa mitä tulossa on. Avoimin mielin mietin siinä vaiheessa kautta. Kun palasin kuitenkin MM-kisoista treeneihin, niin silloin huomasi, että tästä voi tulla jotain, jos kaikki napsahtaa kohdilleen, Rannikko valottaa mietteitään SuomiKoris-sivuston haastattelussa.

Nuorista pelaajista erityisesti vuoden tulokkaana palkittu Marius van Andringa ja finaaleissa loistanut Tommi Huolila ottivat roolia. Myös lähes koko viime kauden sivussa ollut Jesse Niemi pelasi hyvän kauden. Kovasti muuttunut ja nuorentunut joukkue pystyi kasvamaan kauden aikana ja joukkueen peli hioutui yhteen. Joukkueen kasvun ehkä paras osoitus oli, että Kataja voitti kaikissa pudotuspelisarjoissaan ratkaisevan viidennen pelin.

– Syyskaudella meitä vielä vähän koeteltiin, mutta joulun jälkeen pelasimme hyvää koripalloa. Meillä oli tiedossa, että pystymme voittamaan jokaisen joukkueen tässä sarjassa, mutta eri asia oli pystymmekö voittamaan heitä useasti pudotuspelisarjassa. Ei kukaan varmasti ajatellut Suomen mestaruutta ennen kauden alkua, vaikkakin tietenkin lähdimme sitä hakemaan ja jokaista peliä voittamaan.

– Mitenkään itseäni nostamatta, mutta olin syksyllä jokusen pelin pois ja vaikka jokainen niistä oli todella tiukka, niin emme osanneet vielä voittaa niitä pelejä. Keväällä jouduin myös huilaamaan muutaman pelin, mutta silloin voitimme ne kaikki. Neljässä kuukaudessa joukkue kasvoi isosti, meni eteenpäin ja oppi voittamaan tiukkoja pelejä. Pudotuspeleissä tietenkin kotikentästä oli etua, että pystyimme voittamaan kaikki viidennet pelit kotikentällä. Kasvoimme todella paljon kauden aikana, Rannikko kertaa joukkueen kasvutarinaa.

Mestaruus iso juttu

Katajassa ja Joensuussa mestaruutta oli odotettu pitkään. Pitkäaikaiset joukkueen taustavoimat ovat nostaneet Katajan kotimaisen koriksen huipulle ja ennen kaivattua mestaruutta tilillä oli kuusi hopeaa ja neljä pronssia. Moni neutraali koripalloihminenkin osasi iloita Katajan mestaruudesta, sillä niin kauan mestaruus oli kiertänyt seuraa.

– Totta kai se oli hieno hetki. Ihmisiä oli paljon paikalla ja pitkään toiminnassa olleille seuraihmisille mestaruuden soi enemmän kuin paljon. Viime vuonna hävisimme ja varmasti oli sellainen fiilis, että vieläkö se mestaruus kiertää meitä. Katajassa tehdään niin hyvää työtä taustalla ja se on nostettu viimeisen 15 vuoden huipulle ja nyt tuli siitä palkinto.

Rannikko pelasi ensimmäisen pelinsä Korisliigassa kuukauden päälle 16-vuotiaana ja pelasi Turussa neljä vuotta ennen kuin pitkä ja komea ura ulkomailla alkoi. Suomen mestaruus oli hänelle ensimmäinen eikä muita mestaruuksia ole uralla osunut kohdalle kuin yksi, kun hän kaudella 2006-07 voitti Slovenian mestaruuden. Hienoon ja mittavaan uraan mahtuu paljon ja Korisliigan mestaruus nousee Rannikon papereissa korkealle.

– Sitä ymmärtää varmaan parhaiten sen jälkeen, kun pistää kengät naulaan ja miettii uraa ja mitä on tullut tehtyä. Olen pelannut 19 vuotta joista 13 ulkomailla ja olen saanut kokea paljon, mutta voittoja ei hirveästi ole. Kyllä tämä varmasti korkealle menee, keväällä kaksivuotisen jatkosopimuksen tehnyt Rannikko pohtii.

Onnistunut roolijako

Katajan päävalmentaja Pekka Salminen totesi mestaruuden jälkeen, ettei itse juurikaan tehnyt mitään ja jakoi kiitosta apuvalmentaja Tuomas Ojalle sekä kokeneille pelaajille. Rannikko kuitenkin muistuttaa Salmisen työn merkityksestä.

– Pekka taas vähättelee itseään. Päävalmentaja on aina päävalmentaja, vaikka kuinka hän yrittäisi sitä vähätellä ja olisi millaiset apuvalmentajat. Hän sanoo aina sen viimeisen sanan, antaa vastuuta, tekee päätökset sekä kantaa vastuun tuloksista.

– Pekalle täytyy antaa iso kunnia. Hän antoi paljon vastuuta pelaajille ja kysyi. Hänen mielestään ei ollut tärkeä miten asiat tehdään, kunhan ne tulevat tehtyä. Hän antoi vaihtoehtoja siitä miten ne tehdään, ja jos homma ei toiminut niin kuin pitää, hän teki päätökset.

Rannikko on jo nuoresta lähtien ollut johtajahahmo kentällä, joka ohjaa, antaa neuvoja ja osallistuu aktiivisesti pelin kehittämiseen. Rooli on vain korostunut kokemuksen karttuessa ja ulkomailta saatujen oppien myötä. Rannikon mukaan Katajan roolijako ei ollut tällä kaudella mitenkään poikkeuksellista, sillä hyvät valmentajat osaavat antaa tilaa myös pelaajille.

– Itse olen aina ollut paljon äänessä ja saanut tehdä päätöksiä. Kyllä valmentajat ovat osanneet kuunnella, jos pelaaja näkee asiat paremmin pelikentällä. Tietty myös roolitukset osuivat kohdilleen ja nyt on helppo sanoa, että ratkaisu oli oikea, kun on kultamitalit kaulassa. Jos olisikin mennyt huonosti, niin tilanne olisi täysin eri, Rannikko muistuttaa.

Ansaittu loma edessä

Kausi päättyi vasta reilu viikko sitten, mutta Katajan joukkueen rakennus on ottanut jo ensimmäiset merkittävät askeleet, kun Toijala palaa päävalmentajaksi yhden välivuoden jälkeen. Tämän kauden joukkueesta sopimus ensi kaudesta on Rannikon lisäksi van Andringalla, Huolilalla ja Niemellä. Lisäksi Petri Virtasen jatkaminen on todennäköistä. Joukkueen kotimainen runko onkin pitkälti jo kasassa.

– Hienoa, että ”Toikka” tulee takaisin. Uskon, että hänellä on paljon annettavaa välivuoden jälkeen. Joukkue on myös aika paljon uusiutunut siitä mitä hän valmensi viimeksi. Tietty runko on jo nyt kasassa ja sitten myöhemmin toivotaan, että jenkkivahvistukset osuvat kohdilleen.

Tällä hetkellä Rannikko viettää hyvin ansaittua lomaa kotikaupungissaan Turussa ja kahden nuoren lapsen isä keskittyy nyt ottamaan rauhassa ja irrottamaan ajatuksia pois koripallosta.

– Lomaillaan nyt päivä kerrallaan. Tässä on ollut aikamoinen rupeama, kun elokuusta on itsellenikin tullut se noin 70 peliä pelattua ja se on aika paljon tämän ikäiselle pelaajalle. Nyt voi jälkikäteen sanoa, että onneksi oli hetken loukkaantuneena kauden aikana. Nyt on mahdollisuus lasten kanssa nauttia normaalista perhe-elämästä vähän aikaa, kun se on jäänyt sen verran vähälle viime aikoina, Rannikko päättää.

Salttu Forsström

Juttua muokattu 28.5. kello 21.36: Rannikon kauden pelimäärä muutettu 70:een.