Kommentti: Susijengin pelikirja tarvitsee uusia sivuja

Suomen EM-taival päättyi sunnuntaina neljännesvälieräotteluun Serbiaa vastaan. Mitä kisoista jäi lopulta käteen ja miten Susijengillä meni?

Susijengi saavutti minimitavoitteensa selviytyessään alkulohkosta jatkoon. Tavoitteellisella puolella kisojen saldo jäi positiiviseksi, mutta pelillisellä puolella Suomella on kehitettävää. Vielä Liettuan EM-kisoissa 2011 Suomi pääsi yllättämään pelityylillään, mutta nyt Suomen peli osataan ennakoida paremmin ja sen aseet osataan ottaa pois. Pelitapa alkaa olla vanhentunutta ja sen täytyy uusiutua.

Kun Suomi ei pysty pelaamaan ”susikoristaan”, niin silloin peli menee pahasti jankkaamiseksi ja väkinäisesti. Petteri Koponen on merkattu entistä tarkemmin eikä hän pääse huseeraamaan samalla tavalla kuin aiemmin ja se tietää sitä, että hyökkäyspeli pysähtyy ja muuttuu yksipuoliseksi. Vaihtoehdoiksi jää käytännössä joko Koposen tai Jamar Wilsonin henkilökohtaiseen taitoon perustuva ratkaisu.

Hyökkäyspelaamisen ongelmat korostuivat etenkin Teemu Rannikon poissa ollessa. Rannikko pystyi muuntamaan Suomen peliä syötöillään ja vaihtelemaan pelin rytmiä. Koponen eikä Wilson ole Rannikon kaltaisia syöttötaitureita ja vastustajalla on helpompi työ varautua Suomen kohtaamiseen, kun tietynlaista yllätysmomenttia ei ole.

Suomen hyökkäyspelaaminen elää puolustuspelistä. Kun Suomi saa stoppeja, pystyy se juoksemaan kenttää. Silloin, kun pelataan mies miestä vastaan, eväät loppuvat hyvin nopeasti. Pelikirjassa ei ole kunnollista B-suunnitelmaa jota voisi soveltaa ja silloin yritetään roiskia kolmosia ja toivotaan sormet ristissä niiden menevän sisään.

Koponen totesi pariinkin otteeseen pelien jälkeen, että hyökkäysoptioita voisi olla lisää. Israel-pelin jälkeen hän myös toivoi, että Suomi voisi pelata harjoitusotteluita pelityyliltään hieman erilaisempia vastustajia vastaan, etteivät Israelin kaltaiset, Susijengille epätyypillistä koripalloa pelaavat joukkueet, pääsisi yllättämään. Toivottavasti ykköspelaajan toiveet otetaan huomioon jatkossa.

Suomen esitys oli kisoissa odotetunlainen. Suomi pelaa paremmin kovia joukkueita vastaan kuin sellaisia jotka sen pitäisi etukäteen ehkä voittaa. Hienot taistelut Ranskaa, Venäjää ja Serbiaa vastaan saivat vastapainokseen heikommat Israel- ja Puola-ottelut, jotka molemmat olisivat olleet täysin voitettavissa. Mukaan mahtui hienoja positiivisia suorituksia Wilson, Erik Murphy, Sasu Salin, Koponen, Shawn Huff ja Matti Nuutinen etunenässä. Suomi haastoi upeasti kisojen suurimmat ennakkosuosikit Ranskan ja Serbian ja osoitti sitkeyttä nousemalla usein kisojen aikana tappioasemasta joko voittoon tai ainakin taistelemaan voitosta. Jatkoa ajatellen reppuun tuli mukaan paljon hyviä asioita.

Jotta se seuraava askel pystyttäisiin ottamaan, on Suomen pelitavan kuitenkin uusiuduttava ja Susijengistä pitää tulla se yllättävä ja ennalta-arvaamaton joukkue, joka se oli Liettuassa ja Sloveniassa. Vanhan pelikirjan sivut on nyt koluttu loppuun ja on alettava kirjoittaa uutta lukua.

Salttu Forsström