Antto Nikkarinen edusti Bisonsia kahden kauden ajan ennen kuin siirtyi Seagullsin riveihin. Kahden Loimaalla vietetyn kauden aikana Nikkarinen pääsi läheltä todistamaan Bisonsin nousua ja tuhoa.

Ennen Bisonsiin siirtymistään Nikkarinen oli pelannut neljä kautta Kouvoissa. Loimaalla oli tarjolla mahdollisuus Suomen mestaruuteen sekä kovia europelejä. Kaikki ei ollut kuitenkaan ruusuilla tanssimista.

– Ne kaksi vuotta oli kyllä – ensimmäinen sana joka tulee mieleen – rankkaa. Paljon oli pelejä. Se oli Kouvolaankin verrattuna tosi pieni paikka. Molemmat keväät päättyivät siellä isoon pettymykseen ja toisen vuoden jälkeen huomasin, että olen henkisesti ja fyysisesti ihan puhki, Nikkarinen kertoo Susijengi.comin haastattelussa.

– Ei jäänyt aikaa harjoittelulle ja kehitys urheilijana oli vähän tyssähtänyt. Toki kehityn siinä mielessä, että pelasin kovia ja isoja pelejä. Molempina vuosina meillä oli tosi hyvä jengi ja minulla tosi hyvä rooli. Jälkikäteen en ehkä tekisi mitään toisin. Sekin oli omalla tapaa hyvät kaksi vuotta, Nikkarinen miettii.

Loimaalaisjoukkueen noustessa ensin Korisliigaan ja sitten heti voitettuaan mestaruuden debyyttikaudella, alkoivat suurien suunnitelmien rakentamiset. Bisons pelasi kovia pelejä ensin Eurocupissa, jonka jälkeen se siirtyi VTB-liigaan pelaamaan.

– Siellä oli kova buumi ja alettiin kahden mestaruuden jälkeen miettiä suurempaa ja haluttiin lähteä europeleihin mukaan. Ne oli pelaajille hienoja kokemuksia ja ensimmäisenä vuonna oli myös paljon yleisöä. VTB saattoi olla vähän liian iso pala kakkua. Se oli pelaajillekin niin rankkaa. Pienimmällä mahdollisella budjetilla matkustaminen yötä myöden oli rankkaa. Se osallistuminen tuli lopulta kalliiksi ja pelaajille älyttömän rankaksi, Nikkarinen valottaa.

Nikkarisen haastattelu luettavissa kokonaisuudessaan Susijengi.comin sivuilta.

Aiheet Bisons Nikkarinen Antto Pääuutiset