Kun ToPon kasvatti Henri Kantonen, 22, rankaisi edellisessä liigaottelussaan Kataja Basketia kahta syöttöä vaille tripla-tuplan tilastosarakkeella, moni kotimaista koripalloa viime vuosina seurannut totesi Kantosen ottaneen viimein odotetun kehitysloikan. Toisella kaudellaan Salon Vilppaassa on Kantonen kohonnut määrätietoisesti Korisliigan parhaiden kotimaisten pelaajien joukkoon.

Kantosen nimi kohosi kotimaisten koripallon ystävien huulille toden teolla keväällä 2018, jolloin hän avitti peliä rakentavana ja kovaa puolustavana roolipelaajana Karhu Basketin seuran historian ensimmäiseen Suomen mestaruuteen.

Hänen ensimmäinen kautensa 2018-19 Salon Vilppaassa oli rikkonainen ja kului vielä pitkälti sopeutumisen ja opettelun merkeissä, mutta syksy 2019 on ollut Kantosen juhlaa. Kantonen on kannatellut liigakärkeä 10,7 pisteen, 5,3 levypallon ja 4,2 syötön ottelukohtaisilla keskiarvoillaan ja kuulunut joukkueensa tehokärkiin.

ToPo-kasvatti herätti Vilppaan kokeneen jaoston pelaajien kuten Teemu Rannikon, Mikko Koiviston ja Juho Nenosen huomion jo saapuessaan Saloon puolitoista vuotta sitten, mutta tänä syksynä on tärkeästä roolipelaajasta kasvanut vastuunkantaja, joka saa joukkuetovereiltaan varauksettoman hyväksynnän järjestää peliä parhaansa mukaan joukkueen konseptin puitteissa.

– Viime kauden aikana emme joukkueena yltäneet tavoitteeseemme enkä itsekään ottanut sellaista kehitysaskelta kuin olisin toivonut, missä osasyyllisenä olivat tietysti loukkaantumiset. Kokeneemmat pelaajat antoivat paljon apua ja (ex-päävalmentaja) Joonas Iisalon kanssa käytiin pelin teoreettisia seikkoja huolella läpi, Kantonen kertoo Koripalloliiton kotisivujen haastattelussa.

– Rikkonaisen kauden jälkeen pyrkimys oli saada hyvä treenikesä alle ja tulla uuteen syksyyn vahvempana kuin ennen.

Eräs merkittävimpiä tekijöitä Kantosen uuden vireen takana oli Ville Tuomisen saapuminen Vilppaan penkin päätyyn yksivuotisella sopimuksella.

– Kun ensimmäisen kerran kesällä näimme, Ville kertoi heti laskevansa paljon mun varaan ja valitsevansa jopa amerikkalaiset pelaajat sillä periaatteella, että Vilppaan pelinjohto on suomalaispelaajien harteilla. Onnistumiset ovat ruokkineet positiivista kierrettä ja pyrkimys on parantaa vähitellen, peli peliltä.

Taikuri-Rannikko Kantosen mentorina

Vilppaan kokeneesta kalustosta erityisenä mentorina Kantonen mainitsee suomalaisen koripallon elävän legendan, ensi syksynä 40 vuotta täyttävän Teemu Rannikon. Suomi-koriksen kaikkien aikojen pelinrakentajiin ja syöttäjiin kuuluva Rannikko on Kantosen mukaan auttanut häntä avartamaan perspektiiviään pelinrakennuksessa.

– Kun tulin Saloon, esitin Teemulle sellaisen kysymyksen, että miten puolen kentän hyökkäyksessä löydät vapaan pelaajan, periaatteessa hyökkäys on ”kuollut”, eli miten luot heittopaikan ”tyhjästä”. Teemu hyvin kädestä pitäen ohjeisti, että katseharhautus tuonne, askel toiseen suuntaan – yhtäkkiä puolustuksessa on ihan eri tavalla tilaa, Kantonen kuvailee.

Rannikko on auttanut Kantosta valtavasti myös peliin valmistautumisessa.

– Vastustajia pitää osata lukea. Peliin tullessani tiedän, mistä vastustaja auttaa puolustuksessa, ja pelin aikana vähitellen opimme, miten vastustaja mukauttaa puolustustaan toimiviin hyökkäyspeleihimme. Silloin pelinlukutaito, oikea-aikaisuus ja syöttöjen täsmällisyys ovat avainasemassa. Pelin loppuun mennessä tiedän jo milloin vaikkapa Aatu Kivimäki on vapaana kulmassa tai Juho Nenonen takaovessa, vaikka en edes katsoisi heitä kohti.

Kantosen urakaaren tarkastelu kertoo myös nuoren aikuisiän tasaisesta kehityksestä vuodesta toiseen. Kaudella 2015-16 Kantonen oli ToPon A-junioreiden tehopelaaja, seuraavalla kaudella Korikouvojen Divari B-joukkueen kantava tähti. Korikouvoista tie vei Karhu Basketiin, Suomen mestaruuteen ja Korisliigan kehittyneimmän pelaajan kiertopalkintoon, ja Salossa vietetyn ensimmäisen totuttelukauden jälkeen hän on ottanut taas uuden kehitysloikan.

Kysymys herääkin, onko Kantosella läppärinsä kovalevyllä jokin Excel-taulukko, johon hän luonnostelee kehityskaartaan.

– Mulla oli itse asiassa vihko, johon olin kirjoittanut kausikohtaisia tavoitteitani, Kantonen nauraa.

– Kauden 2017-18 tavoitteeni olivat Suomen mestaruus joukkueena ja kehittyneimmän pelaajan palkinto henkilökohtaisella tasolla, mutta ekalla kaudella Vilppaassa opettelin irti tosi tarkasta tavoitteellisesta asenteesta. Juttelin tosi paljon joukkueen henkisen valmentajan kanssa ja keskityttiin yhdessä siihen, että pystyn suuntaamaan fokukseni pelaamiseen sen sijaan, että stressaisin, miten viimeiset kaksi viikkoa ovat tilastojen valossa menneet.