Susijengin nuori tulokas puhkuu intoa – ”On löytynyt sellainen jengi, mistä meitsi tykkää”

Susijengin kesän 2021 uusien kasvojen joukkoon lukeutuu myös neljä vuotta sitten Helsingistä maailmalle lähtenyt, viimeiset kaksi kautta Tennesseen huippuyliopistoa NCAA-liigassa edustanut 203-senttinen ja 21-vuotias Helsingin NMKY:n kasvatti Olivier Nkamhoua, joka tuo jengiin urheilullisuutta, kovuutta, monipuolisuutta ja intohimoa.

Edellisen kerran Nkamhoua nähtiin Suomen sarjoissa kaudella 2016–17, jolloin hän saavutti vasta 16-vuotiaana Helsingin NMKY:n kanssa 19-vuotiaiden poikien SM-pronssia ja kellotti yhdeksän ottelua HNMKY:n divarijoukkueessa.

Viimeisen neljän vuoden ajan ”Olli” on kuitenkin asunut Yhdysvalloissa yhdessä isänsä, pitkän uran Suomen divareissa tehneen Christian Nkamhouan kanssa ja tehnyt nimeään tunnetuksi Pohjois-Amerikassa.

– Muutin 17-vuotiaana isän luokse Marylandiin ja pelasin seniorikauteni Bishop Walsh high schoolissa. Sieltä sain mun nimeä kiertämään Amerikkaan ja koulut alkoivat kuulla musta, Nkamhoua kertoo.

– Kävin visiiteillä neljässä eri collegessa ja visiittien jälkeen valitsin Tennesseen, koska musta tuntui siltä, että kehittyisin siellä eniten ja Tennesseen valmentaja ”pakottaisi” mut oppimaan korista.

Tennessee kuuluu perinteisesti Yhdysvaltojen parhaisiin koripallokouluihin, ja joukkueeseen, sen rotaatiosta puhumattakaan, päästäkseen on pelaajan suoriuduttava todella korkealla tasolla. Nkamhouan ensimmäinen kaksivuotinen Tennesseessä on kulunut 9,3 minuutin, 2,9 pisteen ja 2,3 levypallon keskiarvoilla, oppimalla ja kasvattamalla korkoa ja nälkää tulevaan.

– Mä oon kova leikkaamaan korille. Liikun nopeampaa kuin moni mun kokoinen ja mulla on hyvät kädet. Pystyn viimeistelemään suoraan syötöstä läheltä koria ja keskimatkasta, kuvailee Nkamhoua vahvuuksiaan pelaajana – unohtamatta hänen maailmanluokan fysiikkaansa ja taisteluasennettaan.

Nkamhoualle merkittiin kesällä 2016 yhteensä kaksikymmentä 16-vuotiaiden poikien maaottelua. Ensimmäinen kesä Susijengin riveissä onkin ollut hänelle jollain tasolla kotiinpaluu vanhojen, tuttujen kasvojen kanssa.

– Näistä pelaajista meitsi tykkää pelaa tosi paljon Hanneksen (Pöllä) kanssa. Micken (Jantunen) kanssa ollaan aina oltu vastustajia, nyt se on vihdoinkin mun joukkuekaveri. Edonin (Maxhuni) kanssa on tosi hauska pelata ja Lassi (Nikkarinen) on tosi hyvä pelaaja. Rehellisesti on löytynyt sellainen jengi, mistä meitsi tykkää, Olli kiittelee.

– Tää on ollut tosi hyvä kokemus. Treenit on erilaisia kuin Yhdysvalloissa. Ollaan pelattu vapaammin ja täällä on tietyn tasoisia pelaajia, ammattilaisia monesta paikasta. Yliopistossa treeneissä opetetaan enemmän, kun taas täällä oletetaan, että jengi tietää ja ymmärtää korista korkeammalla tasolla.

Nkamhoua kuvailee kutsua Susijengiin kunnia-asiaksi ja hän tietää, että myös perhe on saavutuksesta onnellinen ja ylpeä.

– Mun äidille on tärkeää, että pääsin tänne pelaamaan mun äidinmaalle – ja mun omalle maalle. Täällä mä oon syntynyt ja kasvanut, hän iloitsee.