Tapiolan Hongan kasvatteihin lukeutuva Okko Järvi on kuulunut jo puolen vuosikymmenen aikana Korisliigan kirkkaimpiin tähtiin, mistä osoituksena mm. kevään 2021 arvokkaimman pelaajan palkinto. Uusi virstanpylväs Järven, 25, uralla on vuorossa ensi viikolla, kun hän matkustaa Susijengin kanssa kansainväliseen turnaukseen Okinawalle.

Järvi puki maajoukkueasun ylleen edellisen kerran kesän 2017 universiadeissa ja olisi yhtenä Korisliigan parhaista pelaajista todennäköisesti tehnyt susidebyyttinsäkin jo aiemmin. Kesän 2019 hän vietti kuitenkin loukkaantumisesta toipuen, kun taas koronakesän 2020 erityisolosuhteet pakottivat hänet priorisoimaan omatoimista harjoittelua.

– Viimeisestä kolmesta ehjänä viettämästäni kesästä olen joka vuosi tehnyt kesän alussa tarkan suunnitelman fysiikkavalmentajani kanssa. Kun kesällä 2020 oli monestakin syystä pitkä tauko seurajoukkuekausien välillä, päätin satsata entistäkin enemmän fysiikka- ja taito-ominaisuuksiin, mikä jälkikäteen ajateltuna olikin hyvä päätös, hän kertoo Koripalloliiton tiedotteessa.

Läpimurtonsa Korisliigan ehdottomaan eliittiin Järvi teki viimeistään pelikaudella 2018–19, jolloin hän oli mestarijoukkue Karhu Basketin paras kotimainen pelaaja. Kehityskäyrä jatkui nousevana päättyneellä 2020–21-kaudella, kun Järvi kaappasi Korisliigan arvokkaimman pelaajan (MVP) palkinnon 15,2 pisteen, 3,8 levypallon, 3,5 syötön ja 1,0 riiston ottelukohtaisin keskiarvoin.

– Mä olen asettanut joka kaudelle lähtiessäni jonkin tavoitteen. Koronan keskeyttämän (2019–20) -pelikauden päätteeksi mulla oli tavoitteena ansaita pesti ulkomaille, ja kun se ei toteutunut, ainoa jäljelle jäänyt tavoite oli Korisliigan MVP-palkinnon voittaminen. Se sitten tulikin, Järvi selvittää.

– Oon halunnut, että niin kauan kuin Suomessa pelaan, kehitykseni näkyy konkreettisesti myös tilastoista. Siinä oonkin onnistunut jokaisella kaudellani Korisliigassa.

Järven himoitsema ulkomaanpesti käy toteen tulevana syksynä, jolloin hän siirtyy Kauhajoelta Belgian liigan Phoenix Brusselsiin.

Järven esimerkki on viimeisin osoitus myös siitä, että Korisliiga on kelpo ponnahduslauta kansainvälisiin sarjoihin. Korisliiga on lähettänyt keskimäärin suomalaisen pelaajan per kausi ulkomaan ammattilaisliigoihin – viimeisen puolen vuosikymmenen esimerkkeinä tästä ennen Järveä toimivat vaikkapa Alexander Madsen, Topias Palmi, Ilari Seppälä, Henri Kantonen ja Daniel Dolenc.

– Faktahan on se, että Korisliiga on ammattilaissarja. Kun ammattilaissarjassa on paljon pelejä ja pelaaminen on tulostavoitteista, on ihan totta, että treenaamiselle ja palautumiselle ei välttämättä jää niin paljoa aikaa kuin vaikkapa sarjatasoa alempana, Järvi pohtii Korisliigan ominaisuuksia pelaajien kehittämönä.

– Mä itse näen, että tosi paljon on kiinni pelaajan omasta aktiivisuudesta. Mä olen ainakin jokaisessa edustamassani joukkueena kysynyt erikseen valmentajilta esimerkiksi, että ”voidaanko pitää ylimääräiset henkilökohtaiset treenit huomenna aamulla”, eikä tähän asti yksikään koutsi ole kieltäytynyt. Samalla on pelaajan vastuulla pitää huoli itsestään ja palautumisestaan.

Positiivinen kilpailuasetelma

Järven ensimmäistä kesää Susijengin ringissä on nyt kulunut runsas kuukausi. Kesäkuun ensimmäisinä viikkoina Järvi otti treeneihin osaa toipilaana, mutta nyt jo kahden viikon ajan hän on saanut juosta ja ottaa kontaktia täysipainoisesti.

Samalla kutsu Susijengiin on jälleen kerran Järvelle mahdollisuus nostaa rimaa – mahdollisuus harjoitella maan parhaiden pelaajien kanssa, joista monet ovat pelanneet ammattilaisena mm. Espanjan, Italian ja Saksan sarjoissa, lukuisista NCAA-pelaajista puhumattakaan. Eikä sovi unohtaa sitä, että etenkin Järven pelipaikoilla kilpailu peliajasta on äärimmäisen kovaa.

– Ensimmäisenä täällä huomaa sen, että tempo on tosi kova ja pelitapakin sellainen, että tempoa varta vasten halutaan pitää yllä. Täällä on myös tosi kova kilpailu, joka on mun nähdäkseni vain positiivinen asia, koska kilpailu kehittää ja kaikki treenaa yhtä tavoitetta kohti, Järvi kuvailee.

– Mitä mun omiin lähtökohtiin tulee, niin mä sanoisin, että pelin taktiset puolet ja kokemus on mun valttikortteja näissä ympyröissä.

Susijengin useamman päivän hotellikaranteeni Tokion esikaupunkialueella on loppusuoralla ja maanantaina joukkue lentää Okinawan pääkaupunkiin Nahaan neljän joukkueen kansainväliseen turnaukseen. Järveä ei tarvitse erikseen innostaa tai herätellä.

– Odotan tosi innolla mun ekoja pelejä Susijengissä. Ihan hirveästi en oo tän porukan kanssa vielä ehtinyt treenata, mikä näkyy treeneissä ajoittaisena kömmähtelynä, mutta se on tässä vaiheessa ihan luonnollista, hän naurahtaa.

– On ihan erityinen juttu päästä pelaamaan ekat maaottelunsa tuon tason maita vastaan tällaisessa ympäristössä. Kiva päästä mittaamaan omaa tasoani ja kuntoani.