Suomen huikeat esitykset EM-kisoissa on jo pitkälti analysoitu ja kommentoitu puhki, mutta en pysty vastustamaan kiusausta . Pelillisiin asioihin en lähde syventymään, jätetään se osaavampien kommentoijien käsiin. Tässä yhteydessä täytyy antaa kunnia sinne minne se kuuluu. Ainakin itse olen nauttinut suunnattomasti selostajakaksikon Sipilä-Poikola todella asiantuntevasta kommentoinnista. Järjetön huutaminen ja hehkuttaminen on loistanut poissaolollaan ja erityisesti Poikolan salamannopeat ja kylmänviileät analyysit ovat suorastaan taidetta. Tunnetila on kuitenkin varmasti ollut kova myös selostamon puolella ja näissä tunnetiloissa pelin analysointi on todella haastavaa. Jos olette joskus katsoneet lätkän MM-kisoja, niin ymmärtänette mitä tarkoitan.

Ennakkoon Suomen arveltiin alkulohkossa voittavan Ruotsin ja kyttäilevän yllätysvoittoa jotain ns. kovempaa vastaan ja tätä kautta taistelevan viimeisestä jatkopaikasta. No, toisin kävi ja Suomi taisteli jopa lohkovoitosta. Mielestäni on jopa Suomen pelaajien ja valmennuksen aliarvioimista puhua ihmeestä, pikemminkin Suomi toteuttaa omaa suunnitelmaansa tinkimättä ja nauttii usean vuoden työn hedelmistä. Erityisesti huomioitavaa on, että Suomen voitot eivät suinkaan tulleet huikeiden unelmapelien kautta vaan pikemminkin hyökkäyspään peli jopa takkuili useassa pelissä. Puolustuspäässä Suomi on ollut erittäin kova jo pidemmän aikaa ja Suomen puolustus on jopa EM-tasolla ehdotonta eliittiä. Esimerkiksi Venäjä-pelissä oli suorastaan piinallista katsoa Venäjän ylimielistä vetelyyttä ja pelin epäkunnioitusta suomalaisten taistelun rinnalla.

Kisoissa on nähty kliseen pienistä marginaaleista pitävän täysin paikkansa. Kuluvat kisat ovat tietyllä tavalla välikisat usean vuoden arvokisaputken jälkeen ja koska kisoissa ei ole olympiapaikat jaossa. Tästä syystä monella joukkueella on ollut vaikeuksia saada tähtipelaajiaan kisoihin. Tämän on pukenut sanoiksi mm. Saksan NBA-tähti Dirk Nowitzki, joka julkisestikin on todennut itsensä, Chris Kamanin ja Atlanta Hawksin Dennis Schröderin jättäneen kisat tämän vuoksi väliin. Nowitzki totesi olevansa käytettävissä jälleen seuraavissa kisoissa mikäli katsoo Saksalla olevan realistiset mahdollisuudet selviytyä olympialaisiin. Toisin sanoen loistavana joukkuepelaajana ja ihmisenä tunnettu Nowitzki enemmän tai vähemmän suoraan totesi, ettei Saksan nykyinen joukkue ole hänen mielestään riittävän hyvä menestyäkseen.

Samanlaisia lähestymiskulmia ovat tarjonneet myös mm. Venäjän tähdet Andrei Kirilenkon johdolla. Hakemattakin tulee mieleen analogia jääkiekon MM-kisoihin. Suomi on perinteisesti, viime kevättä lukuun ottamatta, saanut parhaan käytettävissä olevan ryhmän jalkeille ja valmistautuminen on ollut huippuluokkaa. Samaan aikaan usealla jääkiekon suurmaalla on ollut suuria vaikeuksia saada NHL-pelaajia innostumaan kisoista ja valmistautuminenkin on ollut keskinkertaista. Tämä pelaajien opportunistinen ”lähden jos on odotettavissa maailmanmestaruus”-henkinen suhtautuminen kisoihin on tarjonnut erityisesti Suomelle ja mm. viime keväänä Sveitsille loistavan yllätysmahdollisuuden.

Täsmälleen sama suuntaus on nähtävissä meneillään olevissa EM-kisoissa. Edellä mainituilla seikoilla ei suinkaan ole tarkoitus ottaa Suomelta mitään pois, päinvastoin. Osaltaan nämä poisjäännit kuitenkin viestittävät muutenkin puolivillaista asennetta kisoihin valmistautumista kohtaan. Ja tämä asenne tarjoaa suurella sydämellä ja loistavalla valmistautumisella kisoihin lähteville joukkueille yllätysmahdollisuuden ennalta kovempia joukkueita vastaan. Suomen lohkohan ei suinkaan ole ainoa lohko kisoissa, jossa on nähty yllätyksiä. Jopa ennakkoon lähes voittamattomana pidetty Espanja kompuroi isäntämaa Sloveniaa vastaan kun poncho oli jäänyt napittamatta ennen peliä.

Henkilökohtaisesti en usko Suomen ”ihmeiden” päättyvän tähän vaan Suomella on loistava mahdollisuus omalla tekemisellään saavuttaa paikka puolivälierissä. Hanno Möttölän ja Teemu Rannikon loukkaantumiset tekevät luonnollisesti loven Suomen kokoonpanoon, mutta jopa suurempana menetyksenä tällä hetkellä pidän Suomen kuudennen kenttäpelaajan eli fanien menetystä. Ljubljanaan siirryttäessä Suomi väistämättä menettää kotijoukkueen aseman, josta nautittiin Koperissa loistavien fanien edessä. Edelleen kuitenkin uskon vakaasti Suomen kaatavan Kroatian tai Slovenian. Vai uskaltaisiko asian jopa kirjoittaa muotoon Kroatian JA Slovenian. Espanjaa vastaan vaaditaan jo pientä ihmettä, toivottavasti viikon päästä Gijonin ihmeen kanssa samassa lauseessa puhutaankin Ljubljanan ihmeestä..

Pete Niiranen

Petri Niiranen on suomalaisten koripallokenttien legenda, joka pelasi Korisliigaa FoKoPon ja Helsingin NMKY:n riveissä kaudet 1987-97. Vuoden Pelaajaksi hänet valittiin kahdesti ja lisäksi Vuoden Tulokkaaksi kaudella 1987-88. Suomen mestaruuden ja Suomen Cupin hän voitti kummankin kertaalleen HNMKY:n riveissä. A-maaotteluita Pete pelasi urallaan 45.

Petri Niiranen Korisliigassa: – 247 ottelua – 2812 pistettä – 747 levypalloa – 875 syöttöä – Syöttötilaston ykkönen neljänä kautena