Joensuun Kataja on Korisliigan kauden 2016/17 mestari. Korisliigan lisäksi FIBA Champions Leaguessa sekä FIBA Europe Cupissa pelannut Kataja nousi kevään mittaan ottelu ottelulta koko sarjan kokonaisvaltaisimmaksi nipuksi, eikä Teemu Rannikon johtamalle ryhmälle löytynyt pudotuspeleissä enää pysäyttäjää. Mestaruus oli Rannikon mittavalla uralla miehen toinen Korisliigassa.

Joensuun Katajan koripallokausi 2016/17 oli pidempi ja raskaampi kuin muiden liigajoukkueiden. Korisliigan runkosarjan lisäksi joukkue pelasi FIBAn alaisissa eurokilpailuissa, Mestarien liigassa ja Europe Cupissa. Ottelumäärä ja matkustuskilometrit eivät päästäneet Katajaa helpolla.

– Tämä oli kaikkinensa todella pitkä ja raskas, mutta samalla antoisa kausi. Meidän jengille kerääntyi lopulta kaikkinensa 69 matsia Korisliiga ja europelit yhdistettynä, plus kolme harjoituspeliä siihen päälle, Rannikko ynnää Koripalloliiton tiedotteessa.

Ottelumäärän rasitus näkyi suoraan myös siinä, miten Katajan päävalmentaja Greg Gibson peluutti Rannikkoa kauden mittaan. Korisliigaa yhteensä 37 ottelua pelannut Rannikko kirjautti keskimäärin 25 ja puoli minuuttia peliaikaa ottelua kohden, joka on 36-vuotiaalle takamiehelle pienin lukema sitten miehen 1996/97 tulokaskauden Piilosetin paidassa.

Liigakauden 12,1 pisteen ja 6,6 syötön keskiarvoilla läpi pelannut Rannikko lukeutui sarjan parhaimpiin takamiehiin niin Korisliigassa kuin myös Mestarien liigassa. Katajan pelit päättyivät Mestarien liigan osalta kuitenkin ennen pudotuspelivaihetta ja visiitti Europe Cupiin jäi myös vain kahden ottelun mittaiseksi.

– Se jäi vähän harmittamaan ettei päästy etenemään pidemmälle europeleissä. Pelasimme kuitenkin parhaimmillamme hienoja matseja sielläkin, Rannikko harmittelee.

Katajan kokoonpano koki muutoksia kauden mittaan ja viimeiset pelaajavaihdot joensuulaisryhmä teki kevään puolella, Mestarien liigan –taipaleen päätyttyä. Joey King sai siirtyä Darryl Bryantin tieltä ja Kataja muutti pelaamistaan ja kokoonpanoaan pykälän verran pienempään suuntaan.

– Oli Korisliigassa menestymisen kannalta tärkeää, että pystyttiin siirtymään pienempään kokoonpanoon, Rannikko huomauttaa.

– Kuka sen lopullisen päätöksen viimeisistä pelaajavaihdoista sitten teki, niin teki kyllä loistavaa työtä. Muutokset toimivat meille molemmissa kenttäpäädyissä loistavasti.

Europelien kokemuksella Korisliigan kevääseen

Katajan kohdalla puhuttiin pitkin kautta europelien rasituksesta, mutta samalla siitä pelikovuudesta ja kokemuksesta, joka joukkueelle tarttui mukaan eurokentiltä. Korisliigassa otteet ailahtelivat vielä syksyllä ja talvella, mutta Katajan ”piilossa ollut” kyky voittaa joukkue kuin joukkue niin Korisliigassa kuin myös Mestarien liigassa näyttäytyi tasaisin väliajoin.

– Varmasti jokunen matsi Korisliigassa hävittiin otteluruuhkan takia, Rannikko pohtii.

– Samalla varmaan toisaalta jokunen matsi voitettiin myöhemmin myös sen takia, että useampi pelaaja pääsi aikaisemmin kaudella Korisliigassa vähän isommille minuuteille.

Mestarien liigassa Kataja haki kovia päänahkoja, muiden muassa vierasvoitot Pinar Karsiyakasta ja Maccabi Rand Mediasta olivat suorituksia, joihin kotimainen palloilujoukkue ei ihan joka vuosi pysty. Voitot ja muut rohkaisevat esitykset kantoivat Katajaa Korisliigassa kevään aikana.

Samaan aikaan alkukauden otteluruuhkan tarjoama mahdollisuus normaalia tasaisempaan peluutukseen maksoi itsensä myös keväällä takaisin. Kataja ei ollut ainoastaan kärjestä terävä vaan myös penkkinsä puolesta leveä joukkue.

– Europelien tuoma kovuus ja kokemus näkyi kyllä pudotuspeleissä, Rannikko vakuuttaa.

– Kun näimme siellä, että mihin pystymme hyökkäyspäässä, tiesimme että pystymme tekemään samoja juttuja mitä tahansa Korisliigan jengiä vastaan. Europeleissä vastustajat olivat kuitenkin vielä isompia ja urheilullisempia.

Mestaruuden arvoinen joukkue

Katajan eurokiireiden päätyttyä ja joukkueen kokoonpanon vakiinnuttua joensuulaiset aloittivat nousunsa kohti Korisliigan sarjataulukon kärkeä. Vilppaan kärkisijaa Kataja ei ehtinyt kunnolla uhkaamaan, mutta Kataja lunasti itselleen kotiedun välieriin ohittamalla Helsinki Seagullsin runkosarjan päätöskierroksilla.

Kotiedun saaminen välieriin oli Katajalle omalla tavallaan tärkeä asia, vaikka mestarit tekivät vakuuttavaa jälkeä myös vierasparketilla. Kotonaan Kataja oli kuitenkin lyömätön pudotuspeleissä ja erityisesti Mehtimäen Jäähallissa joukkue järjesti parhaimmillaan sellaisia hyökkäysnäytöksiä, ettei vierasjoukkueella ollut sanan sijaa voittotaistelussa.

– Hyökkäyspäässä oltiin joka pelipaikalla vaarallisia ja heitettiin todella hyvin koko pudotuspelit, mikä tietysti auttoi meitä, Rannikko muistuttaa.

– Selvitimme pudotuspelit läpi rekordilla 11/4, mikä ei nyt ihan huono saldo ole. Jokaisella kierroksella tuli vastaan kuitenkin hyviä joukkueita.

Finaalisarjassa Kataja onnistui pyörittämään runkosarjan tilastollisesti parhaan puolustusjoukkueen solmuun. Vilpas oli läpi kauden onnistunut puolustuspelaamisellaan pitämään vastustajat aisoissa ja käynnistämään onnistuneiden puolustussuoritteiden jälkeen nopeita siirtymähyökkäyksiä, joissa salolaiset olivat koko sarjan parhaita.

– Se kertoo meidän joukkueesta jotain, että saimme runkosarjan parhaan puolustusjoukkueen muuttamaan palloskriinipuolustustaan täydellisesti kahteen otteeseen, Rannikko toteaa.

– Ensimmäiset kaksi matsia Vilpas puolusti kuten oli koko kauden puolustanut ja kolmanteen otteluun he muuttivat kaiken. Neljännessä ottelussa löysimme lääkkeet siihen muutokseen, joten viidenteen ja kuudenteen otteluun he muuttivat taas kaiken. Löysimme keinot vastata jokaiseen muutokseen ja se kertoo meidän jätkistä paljon.

Vanha totuus piti kuitenkin näissäkin finaaleissa paikkansa. Puolustus voittaa mestaruuksia, eikä Kataja päästänyt Vilpasta pelaamaan vahvuuksillaan finaalisarjan aikana kuin hetkittäin. Joensuulaiset saivat pakotettua Vilppaan hidastamaan hyökkäystään hyökkäyslevypallopelaamisellaan ja puolen kentän puolustustilanteissa Kataja osoittautui lopulta kenties koko sarjan kyvykkäimmäksi joukkueeksi.

– Puolustuspäässä Bristol ja Mäkäläinen ovat varmaan koko sarjan parhaita puolustajia omilla pelipaikoillaan. Samaan aikaan Mullings on todennäköisesti paras kaaripelaajien puolustaja. Näiden työkalujen varaan on hyvä rakentaa puolustus, Rannikko summaa.

– Samaan aikaan (Tommi) Huolila lyö kropan likoon aina kentälle mennessään. Jarekious Bradley pystyy vaihtamaan kaikki skriinit minkä vaan pelipaikkojen välillä, eikä tule ongelmia ulkona eikä sisällä. Sama juttu myös Jesse Niemen kanssa. Sieltä puolustuspäästä se menestys lähti.