Salon Vilpas valmistautuu uuteen Korisliigakauteen rauhallisissa merkeissä. Pelaajat ovat pitäneet huolen omasta perusharjoittelusta omilla tahoillaan ja valmennusjohto kokoaa ryhmän ensi viikon alussa yhteen. Vilppaan korismiehistö on liigajoukkueista valmis ensimmäisenä, kun viimeinen palanen varmistui alkuviikosta D.J. Fennerin sopimuksen myötä.

Joukkueen pelillinen ohjelma käynnistyy perinteisillä Tallinnan harjoitusotteluilla 21.-22. syyskuuta. Tallinnassa Vilpas kohtaa TLU Kalevin ja BC Kalev Cramon ja seura järjestää myös faneille mahdollisuuden lähteä tutustumaan uuteen joukkueeseen. Viikkoa myöhemmin pelataan Salohallissa Hanhivaara-turnauksen merkeissä. Vilppaan ohella turnauksessa nähdään viime kevään pronssiottelussa kohdanneet Helsinki Seagulls ja BC Nokia sekä sarjanousija Kaarinan Ura Basket. Korisliigan 40 ottelun mittainen runkosarja pyörähtää käyntiin lokakuun 7. päivä, jolloin viime kevään finaalijoukkueet Karhubasket ja Vilpas iskevät yhteen Kauhajoella.

Joukkueen päävalmentaja Joonas Iisalo on ollut tyytyväinen kuluneeseen kesään.

– Kesäkuussa pelaajat tekivät pääasiassa töitä fysiikan eteen Juhoa ja Mikkoa lukuun ottamatta, jotka hyppäsivät melkein heti maajoukkueen harjoituksiin. Heinäkuussa aloitettiin lajiharjoittelu Aatun, Henkan, Miikan, Leevin ja Teemun kanssa ja amerikkalaispelaajat saapuvat Suomeen elo-syyskuun vaihteessa. Kaikki on sujunut hyvin ja kaikilla riittää varmasti nälkää tulevaan kauteen, Iisalo toteaa Vilppaan sivuilla.

Iisalo on tyytyväinen tämän kauden hankintoihin.

– Brandon Taylor on oikeastaan se pelaaja, joka meidän viime kauden joukkueesta puuttui. Nelosvitonen, jolta löytyy post-peli, mutta myös kolmen pisteen heitto. Se tekee puolustuksen valinnat hankalaksi etenkin palloskriinitilanteissa. Hän on myös hyvä levypallopelaaja, mikä auttaa aina joukkuetta.

– Henri Wade-Chatman on kombotakamies. Hän pelasi molempia takamiehen tontteja Espanjassa, joten hänen pitäisi sopia hyvin meidän muiden takamiesten kanssa kentällä. Lisäksi hänellä on kokoa puolustaa eri pelipaikkoja. Nykykoriksessa tarvitaan erilaisia” pallonkäsittelijöitä/edunluojia” ja Henri tuo peliimme sille saralle erilaisen ulottuvuuden.

– David Haughton on oikea työmyyrä vitospaikalla. Jokainen aiempi koutsi on kehunut hänen asennettaan ja persoonaa. Mikä pituudesta puuttuu, David korvaa yrityksellä ja atleettisuudella. Veikkaan, että Rannikko-Haughton yhteys toimii hyökkäyspäässä samalla tavoin kuin Rannikko-Jones.

– D.J. Fenner on all-round kolmonen, jolta löytyy atleettisuutta, taitoa ja kokoa mukavasti. Hän pystyy puolustamaan useita pelipaikkoja sekä hakemaan mukavasti levypalloja omalla pelipaikallaan. Hänellä on vähiten kokemusta vahvistuksistamme, mutta erinomainen yliopistotausta.

– Remond Brown tulee pelaamaan PeU Basketissa, mutta harjoittelee suuren osan harjoituksista meidän kanssa. Hän on motivoitunut atleettinen ja taitava laituri, joka tuo meille harjoituksiin kilpailullisuutta ja urheilullisuutta.

– Henri Kantonen on erittäin motivoinut ja lahjakas nuori pelaaja, joka tekee kovasti töitä kehityksen eteen. Meillä on vasta kourallinen yhteisiä harjoituksia takana, mutta yhteinen sävel on löytynyt nopeasti. Kuten sanoin jo aiemmin: Henkka on jo nyt hyvä pelaaja, mutta hänellä on mahdollisuus tulla erinomaiseksi pelaajaksi harjoittelun ja kokemuksien kautta.

Kokonaisuudessaan Iisalo pitää joukkuetta iskukykyisempänä kuin viime vuonna ja siten valmis taistelemaan mestaruudesta.

– Kauden alkaessa meillä on paperilla materiaalin puolesta ehkä paras ja tasapainoisin joukkue, mitä minun aikanani Vilppaassa on ollut. Meillä on taitoa, kokoa, laajuutta ja erilaisia vaihtoehtoja jokaiselle pelipaikalle. Joukkueesta löytyy mukavasti kokemusta, mutta samalla nälkäisiä nuoria kavereita, jotka haluavat edetä urillaan. Samalla löytyy kiva jatkumo suomalaisten osalta. Se jää nähtäväksi, muodostuuko joukkueen kemia, yhteishenki ja työmoraali samalle tasolle kuin kahtena aikaisempana kautena. Ennustaminen on kuitenkin vaikeaa – etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Joukkuetaktiikoiden puolesta joitain asioita muutamme ja joitain säilytämme. Olimme pitkään viime kaudella terveenä sarjan paras joukkue joukkuetilastojen valossa, joten suuriin muutoksiin on tuskin syytä.

– Materiaalin puolesta joukkueessa on kaksi isoa eroavaisuutta. Ensimmäinen on nelosvitos Brandon Taylorin hyväksi käyttäminen hyökkäyspäässä. Hänelle juostavat palloskriinit ja siitä tulevat erilaiset valinnat. Toisena on Aaron Jonesin kokoisen vitosen puuttuminen puolustuskorin alta. Meillä on kuitenkin enemmän kokoa kaikilla muilla pelipaikoilla ja se pitää saada näkymään ”kollektiivisena käsiverkkona” puolustuksessa.

– Jokainen joukkue on kuitenkin aina omanlaisensa. Minulla on tietty ajatus, millä taktiikoilla aloitamme. Sapluuna kuitenkin elää kauden aikana, kun oppii tuntemaan yksilöt ja joukkueen entistä paremmin. Tiettyjä juttuja heitetään varmasti roskakoriin ja tiettyjä asioita lisätään. Se tekee oikeastaan valmentamisesta juuri niin mielenkiintoisen ammatin, mitä se mielestäni on. Niistä tulee myös ne parhaat hyvänolon tunteet, kun näkee, että joukkue ja yksilöt kehittyvät ja onnistuvat yhdessä.

Aiheet Iisalo Joonas Pääuutiset Vilpas