Korislupaus asetti itsensä Lauri Markkasen päällystakiksi – ”Mä syön tommosia jätkiä elävältä”

Kataja Basketin Aapeli Alanen, 24, on oppinut ammattilaisena hillitsemään kiivaan mielensä. Korisliiga-kauden 2018/19 kehittynein pelaaja vietti juniorivuotensa älyttömän kovassa Namika Lahden ’96-ikäluokassa, josta hän ponnisti Korihaiden ja BC Nokian kautta Susijengin porteille.

Elettiin kevään 2014 A-poikien SM-sarjan loppumetrejä, kun Namika Lahden ’96-ikäluokka matkusti Jyväskylän legendaarisen kapeaan Kypärämäen kouluun pelaamaan runkosarjansa toiseksi viimeisen ottelunsa. Lahtelaiset heiluivat sarjataulukon kärkisijoilla, kun taas HoNsU oli vajonnut pohjille.

Jyväskyläläisten vuotta nuorempi ’97-syntynyt Lauri Markkanen aloitti ryminällä skoraten kahdeksan ensimmäistä pistettä pick and pop -kuviosta ajolla ja kahdella kolmosella. Ennen kuin lahtelaisten päävalmentaja Arttu Mannelin ehti avata suutaan, niin Aapeli Alanen otti ohjat käsiinsä; vaihtaen itsensä Markkaseen ja toisen puolustajan pelinrakentaja Semi Laineeseen. Täysin samat ohjeet, jotka Mannelin aikoi juuri antaa.

Namikalaisille ottelu oli vaikea, vaikka taskuun jäi sarjapisteet nihkeällä kymmenen pisteen voitolla. Jälkimainingeissa pukukopissa pelitilanneheittonsa 4/14 heittänyt Alanen oli hiilenä.

Mannelin kehaisi Alasta hyvästä puolustuksesta Markkasen kanssa. Mannelinin muistikuvan mukaan Alasen vastaus kuului kutakuinkin, että mä syön tommosia jätkiä elävältä, mutta heitto oli kateissa. Markkasen lopullinen potentiaali oli vielä silloin lähinnä valmentajien tiedossa, ei niinkään pelaajien.

– Täytyy muistaa, ettei Lauri Markkanen ollut silloin se Lauri Markkanen, joka hän on nykyään. Se taisi olla hänen viimeinen vuotensa ennen lopullista läpimurtoa, Alanen muistelee naureskellen Koripalloliiton tiedotteessa.

Näistä elementeistä Alanen on kuitenkin luotu: kilpailullisuus, kovapäisyys, temperamenttisuus ja huippu-urheilijan itseluottamus.

Kaikkien aikojen lahtelainen juniorijoukkue

On turvallista sanoa, että Alasen juniorijoukkue, Namika Lahden ’96-syntyneet, ovat yksi Suomen lähihistorian kovimmista ikäluokkajoukkueista, jolla oli pistää kentälle taitavia kaksimetrisiä vaihdosta saakka. Pelkästään lahtelaisnäkökulmasta joutuu menemään kymmenen vuotta taaksepäin ’86-ikäluokkaan, jotta löytää edes jonkinlaisen verrokin.

Joukkueen pelaajia löytyy ympäriinsä joko Korisliigasta tai hakemassa läpimurtoaan pääsarjatasolle divareista. Arttu Saarijärvi (Lahti Basketball), Esko Salonen, Juho-Matti Henttonen (Bisons) ja Aku Haikonen (FoKoPo) kulkivat Alasen lisäksi lahtelaisen juniorimyllyn alusta loppuun, kun taas Ville Karvonen (Lahti Basketball) saapui myöhemmässä vaiheessa Orimattilan Jymystä ja Akseli Hartikainen (ToPo) Lappeenrannan NMKY:stä.

Tuollaisella kokoonpanolla joukkue lähti miltei jokaiseen otteluun ennakkosuosikin viitta yllään. Kotimaassa joukkue voitti B- ja A-poikien Suomen mestaruuden. Vuosien varrella haasteita haettiin myös kansainvälisistä turnauksista ja EYBL:stä (European Youth Basketball League).

– Tosi lahjakkaita pelaajia ja kovasti siihen aikaan Lahdessa mietittiin, että mitä erikoislahjakkuuksille tehdään. Tässä niitä oli enemmän, ikäluokan pitkäaikainen päävalmentaja Mannelin aloittaa.

– Olen edelleen sitä mieltä, että tuossa ryhmässä oli ehkä liikaa talenttia. Sen olisi voinut jotenkin muutenkin jakaa, jotta matsitilanteissa pelaajat olisi kohdannut omat haasteensa, joita tuollaisella all star -joukkueella ei välttämättä tule. Iso hyöty oli, että harjoittelu oli todella hyvää. Kilpailu oli kovaa ja sitä käytettiin hyväksi, että meillä oli noin laaja taso.

– Aapelilla oli sellaista tietynlaista eleetöntä kovuutta, mitä Suomessa ei hirveästi näe. Meillä oli muutenkin samankaltaista porukkaa, joten pystyimme aika hyvin simuloimaan treeneissä pelejä ja viemään harjoitustilanteet pelitempon ja -kovuuden yli.

Niille, jotka ovat Lahden Namikan ’96-ikäluokan aikoihin seuranneet junnukorista, on varmasti painunut verkkokalvoille näkymä pitkänhuiskeista pelureista, jotka lähtivät riiston tai levypallon saadessaan ennakkoluulottomasti työntämään palloa toiseen päähän – Alanen usein etunenässä pallollisena pelinjohtajana.

– Ei meillä välttämättä ollut pelipaikkoja. Osasin kuljettaa ja halusin kuljettaa, niin toin luonnostaan palloa ylös ja ohjasin peliä, Alanen muistelee junnuvuosiaan.

Alanen tunnetaan pelaajana, joka pelaa suurella tunteella. Luonnollisesti juniorivuosina välillä räiskyi yli äyräiden. Kiivasluonteisille ihmiselle energian kanavoiminen positiivisiin asioihin on elinikäinen prosessi.

– Kilpailutilanteissa se tulee enemmänkin esille kuin normaalissa elämässä. Hyvässä ja pahassa, Alanen aloittaa.

– Sillä oli valtava vaikutus, että pääsi pelaamaan saman valmentajan alla junnuvuodet. Enemmän itsellä on ollut kehittymistä ihmisenä kuin pelaajana. Mannelin tiesi, mitkä neuvot toimii, antoi tietynlaisia vapauksia ja opimme luottamaan toisiimme.

Kuinka sitten nykyään?

– Vuosien varrella on kasvanut ihmisenä ja tullut enemmän ammattilaiseksi koripallon suhteen. Ei ole enää vain junnu, jolla on tuttu valmentaja, jolle pystyy sanomaan, mitä haluaa. Totta kai niitä huonoja puolia tulee edelleen esille, mutta se on enemmänkin treeneissä ja ihmiset ei onneksi sitä näe, Alanen kertoo.

Lähde: Koripalloliiton tiedote