Tuulia Timo, 23, on elävä esimerkki siitä, että Vimpelistä tulee korintekijöitä. Päättyneellä kaudella Timo nousi pohjanmaalaisella identiteetillä ja hullun heittäjän mentaliteetilla yhdeksi Naisten Korisliigan parhaiksi kotimaisiksi pisteidentekijöiksi Catz Lappeenrannassa.

Jos Timosta pitää tietää kaksi asiaa, niin ne ovat, että hän on Vimpelistä ja hän heittää. Catzin riveissä nähtiin päävalmentaja Mika Haakanan tarkkaan roolittama Timo, joka juoksi skriinien takaa kaarelle heittopaikkoihin ja loi joukkuekavereilleen tilaa jo pelkällä läsnäolollaan.

Voisi luulla, että Timo on kuin luotu tähän rooliin. Syntynyt heittäjäksi, luonnonlahjakkuus, jolle oranssin pallon pistäminen nailonin pohjalle kaukoetäisyyksiltä luonnistui taaperona yhtä lailla kuin karkkipussin tyhjentäminen yhdeltä istumalta.

Heittäminen ei tule äidinmaidosta. Taustalla on pitkäjänteinen työ niin Lappeenrannassa, Nokialla, Tampereella että Vimpelin liikuntahallilla, joka sijaitsee vain parin sadan metrin päässä Timon lapsuudenkodista. Onnekkaasti Vimpelissä ovet ovat auki ja halli usein tyhjänä.

– En ole aina ollut heittäjä, vaan junnuna enemmänkin ajaja. Junnumaajoukkueleirillä joku valmentaja sanoi, että susta tulee Tuulia hyvä pelaaja, kun opit heittämään. Kovalla työllä se on tullut, toistojen kautta, Timo kertoo Koripalloliiton tiedotteessa.

Työ ja toistot ovat tuottaneet tulosta. Harvassa ovat Naisten Korisliigassa ne suomalaispelaajat, jotka pistivät miltei kahdeksan kolmosta ilmoille ottelua kohden ja upottavat niistä kolme.

– Tuulia on niitä harvoja pelaajia, joka voi heittää vaikka kuusi kolmosta ohitse, mutta jatkaa heittämistä kunnes menee sisään, BC Nokiassa Timoa valmentanut Aleksi Suominen sanoo.

– Joo, onhan mua sanottu hulluksi heittäjäksi. Se pitää paikkansa, Timo nauraa.

Naisten Korisliiga -kaudella 2019/20 Timo heitti kolmosensa 36,2 prosentin tarkkuudella. Pisteitä syntyi keskiarvollisesti 10,8 ottelua kohden – kuin varkain vimpeliläinen oli koko sarjan seitsemänneksi paras kotimainen korintekijä.

Vimpeliläisen DNA: kesällä pesistä, talvella korista

Vimpeli on urheilun kantilta erikoinen kunta Etelä-Pohjanmaalla. Pitäjässä asuu vähän alle 3 000 asukasta, mutta asukaslukuunsa nähden se on ylisuorittaja. Pesäpallossa Vimpelin Vedon Superpesis-joukkue on selkeä kunkku, imien Saarikentälle koko kylän verran katsojia. Naisten koripallojoukkue taas heiluttaa valtikkaa talvella vetäen liikuntahalliin parisen sataa katsojaa keskiarvollisesti peliä kohden.

Vaikka Veto on noussut koriksen pääsarjakartalle vasta viime vuosikymmenen aikana, niin lajilla on pitkät perinteet Vimpelissä. Välillä toiminta on tupannut hiipumaan, mutta tuorein nousu nähtiin tyttöpuolella.

Kun Timo muutti kymmenvuotiaana Kortesjärveltä Vimpeliin, niin paletti oli stereotyyppisen vimpeliläinen: kesällä pesistä, talvella korista.

– Jo ennen Vimpeliin muuttoa pelasin Lappajärven Veikoissa pesäpalloa. Pelasin pesäpalloa vielä lukiovuosia edeltävään kesään asti. Pesäpallostakin olisi voinut tulla se ykköslaji, Timo kertoo.

Koripallon puolella Vedon kultaiset ikäluokat osuivat ’93- ja ’94-syntyneisiin, jotka voittivat A-tyttöjen SM-pronssia kaudella 2011/12. Timolta löytyy ansioluettelostaan tuo mitali, mutta rooli oli ’97-syntyneenä lähinnä heiluttaa pyyhettä vaihtopenkillä.

– Se oli kova suoritus pienelle paikkakunnalle. Sieltä tuli pelaajia, jotka edelleen pelaa sekä täällä että muualla Korisliigassa. Sama joukkue nosti ensin edustusjoukkueen ykkösdivariin ja sitten Korisliigaan. Ne ikäluokat kantoivat pitkälle ja kantavat edelleen, Vedon päävalmentaja Jarkko Havu kertoo.

Asukaslukuun nähden Vimpelistä on tullut aivan käsittämätön määrä naisten pääsarjatason pelaajia. Selityksiä voi etsiä rikkaasta urheiluperinteestä, monilajisuudesta taikka Vimpelin lukion palloilulinjasta, jossa Timokin on viettänyt kahdesta kolmeen arkiaamua viikossa.

– Siihen tuskin on yhtä ratkaisevaa seikkaa. Se vaatii pelaajilta omistautumista, sitoutumista ja asennetta harjoitteluun. Harjoitteluun voidaan pienellä paikkakunnalla luoda hyvät edellytykset. Liikuntahalli seisoo aivan koulun vieressä ja sinne pystyy menemään käytännössä aina. Sekin vaikuttaa, että meidän toimintamaksut on käsittämättömän pieniä verrattuna isompiin seuroihin. Silloin on helppo olla mukana, Havu kertoo.

Jarkko ja Jukka-Pekka Kujala on tärkeitä tekijöitä omalla uralla. He ovat antaneet mulle mahdollisuuksia näyttää, mitä osaan ja luottanut mun tekemiseen. He ovat valmentaneet minua ehkä eniten, niin totta kai se on iso juttu, että koripallokipinä on syttynyt ja pysynyt, Timo kehuu vanhoja valmentajiaan.

Kysymättä voi luottaa, että samaa sanovat monet muut Vimpelin Vedon kasvatit kuten Lotta Vehka-aho (Florida Atlantic, NCAA), Riikka ja Anni Kujala (ViVe), Tuulian sisko Taru Timo (ViVe) sekä Ulriikka Nuolikoski (EBT).

Maakuntamatkailija Timo: Vimpelin ja Pirkanmaan väli tutuksi

Miltä kuulostaisi tällainen viikonloppu?

– Perjantaiaamuna junalla Nokialta Vimpeliin, josta lauantaiaamuna bussilla Espooseen pelaamaan, paluureissulla jään matkanvarrella Nokialle, josta sunnuntaina Joensuuhun ja takaisin Nokialle, Timo nauraa.

Vastaava matkustaminen on Timolle tuttua. Lukioikäisenä hän siirtyi kotiseudultaan Tampereelle Sammon urheilulukioon ja pelasi samaan aikaan Tampereen Pyrinnössä. Abivuotenaan hän muutti takaisin Vimpeliin, vain palatakseen takaisin Pirkanmaalle, mutta tällä kertaa hitusen länteen Nokialle.

Juniorivuosien jälkimainingeissa sapluuna on ollut, että Timo on samanaikaisesti pelannut ykkösdivaria BC Nokiassa ja Naisten Korisliigaa joko Vedossa tai viime kauden Catzissa. Jottei aika käy tylsäksi, niin mukaan on ängetty ensin valmistautumista pääsykokeisiin ja sitten luokanopettajaopintoja Tampereen yliopistossa.

Toisin sanoin: Timo on samanaikaisesti pelannut kahdessa eri joukkueessa kahdella eri paikkakunnalla Suomen kahdessa ylimmässä pääsarjassa ja opiskellut samaan aikaan korkeakoulussa. Multitasking par excellence.

– Valehtelisin, jos väittäisin, ettei ole ollut raskasta. Kun pääsee kentälle, niin jotenkin sen kaiken aina unohtaa. Siitä koripallo on ihmeellinen, että se antaa aivan älyttömästi voimaa, Timo sanoo.

Ymmärrettävästi kokonaisuus on vaatinut myönnytyksiä kaikilta osapuolilta; sekä BC Nokian silloiselta päävalmentajalta Suomiselta että Vedolta ja Havulta. Viime talvena sama soppa jatkui, mutta valmentajat vaihtuivat Denis Kuceviciksi Nokialla ja Haakanaksi Lappeenrannassa.

– Olen aivan mielettömän kiitollinen kaikille valmentajille, että he ovat antaneet mahdollisuuden pelata kahta sarjaa. Ei se ole helppoa valmentajallekaan, koska en voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, Timo hymyilee.

Nokialla Timo on viettänyt neljä kautta, joista kolme ensimmäistä Suomisen komennuksessa. Timon ja Suomisen viimeinen yhteinen kausi oli sellaista tykitystä, jota ei ole Nokialla nähty sitten Reetta Ojalan ja Nina Hyvärisen. Vimpeliläinen oli ykkösdivisioonan pistekuningatar 20,5 pisteen keskiarvolla ja säkitti kolmosensa 45,4 prosenttisesti.

– Nuorelle pelaajalle teki hyvää saada minuutteja Korisliigassa ja olla koko ajan isommassa roolissa divarissa, Suominen aloittaa.

– Mitä silloin Tuulialle sanoin, että tuo sitä Korisliigan kovuutta ja suoritustasoa meidän jokapäiväiseen tekemiseen ja peleihin. Ja kyllähän hän toi. Ratkaisupaikoissa pystyi vain pelaamaan pallon Tuulian käteen ja saatiin laadukas korintekomahdollisuus.

Eikä tahti ole hiipunut Kucevicin alaisuudessa. Kaudella 2019/20 Timo oli jo toista kertaa peräkkäin divarin pistekuningatar heittäen keskimäärin 18,9 pistettä.

Pohjanmaalainen Etelä-Karjalassa

Kun valmentajille osuu kohdille pelaaja, joka treenaa kovaa, pistää itsensä likoon kerta toisensa jälkeen ja antaa kaikkensa, niin syystäkin sekä Havu että Suominen ovat seuranneet mielenkiinnolla Timon pelejä Lappeenrannassa.

– Kun pelaaja nauttii koripallosta, tekee valtavan määrän työtä ja pääsee urallaan eteenpäin, niin totta kai se lämmittää. Se on valmentajan työssä se suola, Havu kertoo.

– Tuulia otti viime kaudella huikean stepin. Haksa on ehkä paras suomalainen naiskoripallovalmentaja roolittamaan pelaajia. Tuulia pääsi rooliin, jossa häntä hyödynnettiin maksimaalisesti, Suominen sanoo.

– Haksa on todella hyvä valmentaja ja opin viime kaudella todella paljon uutta voittavasta koripallosta, Timo kehaisee.

Vaikka ympäristö on muuttunut ja Timo sahaa Nokia-Vimpeli-akselin sijaan väliä Nokia-Lappeenranta, niin juuret ovat Vimpelissä. Pelikentillä se näkyy tietynlaisena pohjanmaalaisena syteen tai saveen -mentaliteettina.

Epäonnistumisten kohdalla hän saattaa sadatella, mutta ohiheitot eivät jää vaivaamaan päänuppia, vaan keskittyminen siirretään välittömästi seuraavaan tilanteeseen.

– Jos vaikka heitän ohi, niin kyllä musta huomaa, että se ärsyttää, Timo aloittaa.

– Monet sanoo, ettei saisi näyttää tunteitaan kun epäonnistuu, mutta mulle se on antanut vaan lisäpotkua seuraavaan tilanteeseen. Kyllä se tulee Pohjanmaalta, että näytetään, jos ärsyttää.

Nainen voi lähteä Vimpelistä, mutta Vimpeli ei voi lähteä naisesta.