Susiladies-pelaajan kauteen mahtui kentän ulkopuolista draamaa – ”Se oli sellaista ihmeellistä simputtamista”

Anniina Äijänen pelasi menneen kauden Saksan Bundesliigassa Saarlouis Royalsin riveissä. Äijäsen kauteen mahtui paljon niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

Royals sijoittui Bundesliigan runkosarjassa kahdeksanneksi ja selvitti näin tiensä pudotuspeleihin. Vastaansa se sai runkosarjan voittaja Rheinland Lionsin, joka jatkoi kauttaan voitettuaan Royalsin suoraan kahdessa pelissä.

– Kaikki asiat huomioon ottaen oli meiltä hieno suoritus päästä pudotuspeleihin. Siihen täytyy olla tyytyväinen, sillä se ei ole itsestäänselvyys. Pärjäsimme hienosti myös Lionsia vastaan – varsinkin viimeisessä pelissä. Jäi hyvä fiilis siitä, että pystyimme haastamaan runkosarjan voittajan, Äijänen kertaa pudotuspelejä Koripalloliiton tiedotteessa.

Vaikka joukkueen kautta voi pitää kilpailullisesti vähintään kohtalaisena, niin muuten kauden aikana riitti tapahtumia, jotka aiheuttivat omanlaisiaan haasteita. Valmentaja vaihtui kesken kauden ja myös pelaajistossa tapahtui isoja muutoksia kauden aikana.

– Kauteen mahtui kaikenlaisia tapahtumia ja muutoksia, mutta pystyin sopeutumaan niihin muutoksiin mitä kauden aikana tuli. Ei voi olla täysin tyytyväinen, mutta ainakin oppi reagoimaan muuttuviin tilanteisiin.

Jatkuvat pelaajamuutokset toivat omanlaisiaan haasteita joukkueen nivoutumiseen yhteen.

– Se vaikuttaa erityisesti henkeen. Meillä ei ollut joukkueessa oikein yhteishenkeä eivätkä kemiat kohdanneet joidenkin pelaajien välillä kauden aikana. Oli kaikenlaista draamaa aina siitä lähtien kuka menee kenen kyydissä ja huoneita piti vaihtaa kesken kauden. Oli sellaista ihmeellistä passiivisaggressiivista tekstarien vaihtelua ja kaikenlaista. Joukkueella ei ollut yhteistä taustaa, kun koko joukkue oli käytännössä uusi. Jos olisi ollut vähemmän vaihtuvuutta, niin varmasti henkikin olisi ollut parempi. Nyt draama näkyi myös kentällä.

Oman lusikkansa soppaan toivat valmentajat. Kauden aloittaneen päävalmentaja Saulius Vadopalasin pelikirja olisi ehkä kaivannut hieman päivittämistä, ja kesken kauden joukkueen päävalmentajaksi tulleen Isabel Fernandezin valmennusmetodit eivät täysin vastanneet nykyaikaisempaa pelaajaläheistä tapaa, eikä valmennustapa ainakaan tuonut pelaajia lähemmäs yhteen.

– Hänellä oli sellainen hajota ja hallitse –tapa valmentaa. Hän asetti pelaajia toisiaan vastaan vähän niin kuin nämä ovat jyviä ja nämä akanoita. Katso mitä hän tekee ja miten hyvä hän on ja miten huono sinä olet. Sitten jyvät eivät voineet sietää akanoita. Se oli sellaista ihmeellistä simputtamista, Äijänen päivittelee.

Kaiken draaman keskellä Äijänen yritti keskittyä olennaiseen, eli koripalloon.

– Kaudesta sai vähän uutta näkemystä, että pitää löytää se oma paikka joukkueesta, että kaudesta sai jotain irti. Sitä yritti pitää ajatukset koriksessa. Oli vähän yksinäistä, kun pelaajat eivät oikein viihtyneet keskenään kentän ulkopuolella, ja ne kenen kanssa tuli kavereita, niin he vaihtuivat kesken kauden.

Bundesliigassa nähtiin tällä kaudella runsaasti suomalaisväriä, kun Äijäsen lisäksi Elina Koskimies ja Anissa Pounds pelasivat Angels Nördlingenissä ja Sofia Pelander Herner TC:ssä. Maajoukkuekavereiden näkeminen oli Äijäsen mukaan hyvä piristysruiske kaudelle.

– Se täytyy sanoa, että suomalaiskohtaamiset kyllä piristivät kautta tosi paljon. Lisäksi sarja oli tasainen ja mikä tahansa joukkue pystyi voittamaan toisen. Se piti sarjan mielenkiintoisena.

Äijäsen tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki, mutta Saarlouisissa hän ei tule jatkamaan.

– Minua kyllä pyydettiin jatkamaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti, etten ole siellä kyllä jatkamassa. Avoimin mielin ja optimistisena katsotaan uusia vaihtoehtoja ja haasteita. Eiköhän Euroopasta joku uusi joukkue löydy, miettii Äijänen.