Shawn Hopkins palasi Yhdysvalloista viime kaudeksi kasvattajaseuraansa Nokialle. Tähtäimet ovat yhä kaukana maailmalla, ja keskeytynyt Korisliiga-kausi toi kaappiin lisämotivaatioksi yleisön äänestämän Vuoden tulokas -palkinnon.

Troyn yliopistossa kolme vuotta ja North Georgiassa vuoden pelannut ja opiskellut nokialaistakamies Shawn Hopkins palasi viime kaudeksi kotimaan Korisliigaan. Koronakriisiin keskeytyneen BC Nokiassa viettämänsä kauden päätteeksi Hopkins pokkasi yleisöäänestyksellä valitun Vuoden tulokas -palkinnon.

– Siihen olen kyllä tyytyväinen ja kiitollinen kaikille faneille. Mutta omasta mielestäni kauteni oli silti epätasainen, enkä ihan yltänyt siihen, mihin olisi ollut mahdollista yltää, Hopkins toteaa Koripalloliiton kotisivuilla.

Viime kesänä tehty paluu kotikunnaille oli Hopkinsin näkökulmasta kaikin puolin mahdollisuus eikä uhka. Vaikka tunteet olivat osin ristiriitaisia – suomen kielessä elää yhä vahvana halveksuva sanonta maitojunalla takaisin kotiin tulemisesta – päällimmäinen ennakkotunnelma oli valtavan positiivinen.

– Pääsin pelaamaan isoimpien fanien eteen paikkaan, jossa saa ympäristöstä kaikkein eniten tukea. Totta kai aina löytyy joku, joka tulee sanomaan, että ”ai, eikö mennyt ihan putkeen”, mutta sellaiset pelot pitää vain sulkea ulos mielestä ja pelata niin hyvin, että osoittaa ne vääriksi.

Tähtäimensä tulokas on kohdistanut maailmalle, ja tavoitteet pysyvät ennallaan. Sopimus on parhaillaan katkolla, ja Suomessa vietetty ensimmäinen ammattilaiskausi toimii hyvänä ponnahduslautana, kun Hopkins etsii uutta työantajaa.

– Suomessa on nykyään todella laadukas liiga, jossa pelaajat ja yleinen taso menevät koko ajan eteenpäin, mutta eiköhän kaikilla nuorilla ja kasvavilla koripalloilijoilla ole aina unelma päästä mahdollisimman kauas kotoa.

Tarkoitus on edetä niin pitkälle kuin ikinä mahdollista, mutta juuri tällä hetkellä poikkeustila rajoittaa kaikkien sopimusneuvotteluiden etenemistä.

– Agentin kanssa juttelemme päivittäin, ja olen ollut sen verran onnekas, että pari alustavaa keskustelua on käyty siitä, mihin nyt pyritään. Mutta mitään lopullista ratkaisua ei tietenkään vielä ole näköpiirissä, koska tilanne on tämä.

Kaikilla lupaavillakaan pelaajilla ei urheilu-ura välttämättä kanna. Hopkins tietää sen ja on tasoittanut itselleen toistakin urapolkua. Hänen tapauksessaan yliopistossa vietetyistä vuosista voidaan vakavissaan puhua pelaamisen lisäksi myös opiskeluna.

– Kaikkia ei pelaamisen ohessa kiinnosta koulunkäynti tai oma pääaine kummemmin, mutta itse viihdyin omassani erittäin paljon.

Valmistuminen jäi kiinni muutamasta kurssista, joten valmista tutkintoa ei tullut. Hopkins toteaa kuitenkin tyytyväisenä, että puuttuvat kurssit ovat yhä suoritettavissa, joten jos hän vielä muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin, hänelle on ilmiselvää, että nuo kurssit käydään ja tutkinto haetaan taskuun.

Hopkinsin pääaine yliopistossa oli markkinointi. Jos ja kun koripalloura joskus päättyy, hänellä on siis täysin selkeä vaihtoehto mielessä toiseksi ammatiksi.

– Tykkään erityisesti sosiaalisen median sisältöjen tekemisestä, ja siksi markkinointi kiinnosti. Kun peliura on ohi, niin ehkä se on se ala, jossa pystyn sitten kilpailemaan juniorien kanssa, vaikka maailma ja välineet koko ajan kehittyvätkin.

Kuivaharjoittelua hän on ainakin tehnyt jo kiitettävän määrän.

– Kun oli kesällä Yhdysvalloissa vähän tekemisen puutetta, innostuin tuottamaan TikTok-sisältöä. Minulla taitaa olla suunnilleen 45 000 seuraajaa nyt. Ainakin muksut tykkäävät!