Susijengin kapteeni katsoi hyvillä mielin nuorten edesottamuksia – ”Avaa joukkueelle ihan uusia ovia”

Kesän 2020 Open Gym -sessioihin ahkerasti osallistunut Susijengi-kapteeni Shawn Huff, 36, istahti tällä viikolla kentän laidalle todistamaan keski-iältään 22,5-vuotiaan Susijengin kahta voittoa Virossa. Jo 200 A-maaottelua pelannut Huff pitää kehityksen suuntana erinomaisena ja odottaa, että Viron peitonneista pelaajista löytyy tuoretta jalkaa myös tuleviin EM-karsintoihin. Susijengin harjoituskesä 2020 alkoi pitkän koronasulun jälkeen kesäkuun ensimmäisenä päivänä, jolloin joukkue kerääntyi Mäkelänrinteen palloiluhalliin perinteisen Open Gym -harjoittelun merkeissä. Maaliskuun puolestavälistä alkaen koronasulun vuoksi sivussa parketeilta ollut Huff oli odottanut mahdollisuuttaan jatkaa harjoittelua kuin kuuta nousevaa ja olikin ensimmäisten joukossa ”Märskyn” parketilla ottamassa mittaa pääosin parikymppisistä tulevaisuuden susipelaajista. – Koristauko oli varmaan mulle koko urani pisin ja oli tosi hyvä fiilis päästä takaisin kilpailemaan. Olin ihan älyttömän fiiliksissä kentälle päästessäni ja oli vieläkin kivempaa päästä vääntämään nuoria kavereita vastaan, Huff kertailee tunnelmiaan Open Gymin alkaessa Koripalloliiton tiedotteessa. – Ekan matsin ekassa hyökkäyksessä mun jengille tuli ohiheitto ja syöksyin hyökkäysribaan, niin eikös sieltä rynninyt Mikael Jantunen lonkka edellä mun kylkeen. Ihan perus kontaktitilanne se oli, mutta saatoin mennä levyyn vähän liian kovalla innolla ja sain urani pahimman puujalan. Ei hirveästi nukuttu toisella kyljellä pariin viikkoon. Kokemus on valttia, mutta levypallotilanteessa nuoruuden energia vei voiton. – Vähän siinä oli huonoa tuuria, mutta joo. Kesäkuun alku on onneksi paras mahdollinen aika saada puujalka. Juhannuksen jälkeen oltiin jo takaisin kentällä ja muistin taas, miten kovalla energialla nuoret kaverit tilanteisiin tulee, kapteeni Huff naurahtaa. Peruselementit samat, peli kehittyy Mitä nuoruuden energiaan tulee, keskiviikon ja torstain Viro-maaottelut toivat Huffille elävästi mieleen hänen varhaisen maajoukkueuransa vuodet. Susijengi murtautui eurooppalaiselle koripallokartalle vuodesta 2006 alkaen epäitsekkäällä ja nopealla hyökkäyspelaamisella sekä yhtenäisellä pelinlukutaitoon, kommunikointiin ja proaktiivisuuteen perustuvalla joukkuepuolustuksella – reseptillä, jonka avulla Susijengi kaatoi varhaisina vuosinaan mm. Serbian (2008), Ranskan (2009), Italian (2009) ja Israelin (2010) ja lunasti 2010-luvulla paikkansa Euroopan arvokisakartalla. Viro-maaotteluissa nähty Susijengi oli Huffin mielestä kuin samasta puusta tehty, joskin veistetty ajankohdalle ominaisen tietotaidon mukaan. – Peruselementit ovat ihan samat kuin kymmenen vuotta sitten: otetaan vastustajan pointtia ylhäältä kiinni, tuplataan päätyrajalla, pelataan syöttölinjat yli. Kun saa pelattua fiksusti ja energialla, se on tosi tehokasta ja näyttää tosi hyvältä, kapteeni tuumii. – Tietenkin meillä oli atleettisuutta ja jalkoja ennenkin: minä, Kimmo (Muurinen), Tuukka (Kotti), Junnu (Lee). Näiden nuorempien pelaajien fyysisyys on kuitenkin jalostetumpaa. Esimerkiksi puolustuspäässä kaverit hakee hanakammin blokkia tai lähtee hyökkäyksessä helpommin donkkaamaan. Pelaajien yhä kehittyvä urheilullisuus on eräänlainen merkki ajan muutoksesta, mutta vielä suurempana evoluutioloikkana Huff pitää yksilöllisen taitotason kehitystä: yhä useampi susipelaaja osaa tuoda pallon etukentälle jopa painostettuna, voittaa vastustajansa pallollisena ja ajaa korille. – Olen treenannut tuota nuorempaa osastoa vastaan eikä mulle tullut mitenkään yllätyksenä, kuinka kovia kavereita siellä on. Heidän kykynsä luoda asioita hyökkäyspäässä on huikealla tasolla, mikä avaa myös joukkueelle ihan uusia ovia.