Suomen kaikkien aikojen koripalloilijoihin lukeutuva Hanno Möttölä muotoili Basketball Without Borders -leirin avajaispäivänä olevansa ”mustasukkainen” nykypäivän nuorille koripalloilijoille. Puolapuiden ja jumppasalien ajoista on edetty pitkälle, ja tämän päivän suomalaisjuniorit tietävät pääsevänsä maajoukkueissa kansainvälisen tason valmennukseen kansainvälisen tason olosuhteissa.

– Kaikki on lähtenyt siitä, että meillä on ollut ihmisiä, joilla on ollut visio siitä, miten valmennusta on kehitettävä. Yhtä olennaista on se, että riittävä määrä niin pelaajia kuin valmentajia on ollut ammentamassa oppia Suomen rajojen ulkopuolella. Tätä kehitystä ei voi saavuttaa pelkästään kirjoista, klinikoilta tai vain kotimaassa pelaamalla, Möttölä arvioi Koripalloliiton tiedotteessa.

– Emme ole vieläkään valmiit eikä vaatimustasomme ole vielä Euroopan huippua, mutta olemme kovaa vauhtia matkalla oikeaa tietä. Voisin sanoa, että jo viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksolla olemme keksineet koko homman kuin alusta uudelleen, jos vertaa 90-luvun alun toimintaan.

Möttölä alleviivaa, että kyse on ennen kaikkea kokonaisvaltaisen valmennus- ja työntekokulttuurin parantumisesta. Lahjakkaita koripalloilijoita Suomessa on ollut aina.

– Kutkuttavaa ajatella, mitäpä vaikka Kari-Pekka Klingan, Pekka Markkasen, Pete Niirasen ja Sakari Pehkosen sukupolvi olisi saanut Euroopassa aikaiseksi, jos he olisivat käyneet samanlaisen juniorimyllyn kuin tämän päivän nuoret pelaajat, jatkaa Möttölä pohdintaansa.

– Olen onnellinen myös siitä, että olen nähnyt tavallaan kolikon kummankin puolen; sekä nykyajan kuin nekin ajat, jolloin järjestelmä ei ollut ihan uomissaan. Tänään meidän ei tarvitse enää tuuletella yksittäisiä voittoja, vaan voimme ihan aidosti tavoitella menestystä niin maajoukkue- kuin yksilötasollakin.

Vantaanjoessa on virrannut paljon vettä ja Suomi-koripallon maajoukkuejärjestelmä on hioutunut hioutumistaan. Lupaavat nuoret koripalloilijanalut harjoittelevat enemmän, laadukkaammin, kovemmalla vaatimustasolla ja paremmissa olosuhteissa kuin yksikään aiemmista sukupolvista.

Silti, vuodesta toiseen, mikään ei ylitä perusasioiden hallinnan merkitystä. Eräs esimerkki tästä on Möttölän yliopistoaikojen joukkuetoveri, Basketball Without Borders -leirin vieraisiin kuulunut Andre Miller, joka piipahti BWB-leirin ja Jr. NBA Campin lisäksi HBA-Märskyn harjoituksissa juttelemassa suomalaisille pelaajanaluille.

– Totta kai oli hienoa saada pitkäaikainen joukkuetoveri ja 17 vuotta NBA:ssa pelannut veteraani puhumaan nuorille miehille, Möttölä totesi.

– Sitäkin tärkeämpää oli, kun Andre korosti, ettei oikeastaan oppinut NBA:ssa juurikaan mitään ensimmäisen kolmen tai neljän vuoden jälkeen. Totta kai ammattilaisuran aikana pelaaja oppii aina pelaamaan uusissa ympäristöissä ja rooleissa, mutta taitotasolla Andre pärjäsi koko uransa ajan college-uransa ja sitä aikaisemmilla opeilla.

Möttölä toistaakin valmentajien ikiaikaista mantraa: juuri kulloinenkin käsillä oleva harjoitus on pelaajan uran tärkein.

– Andre ei puhunut pelaajille donkkaamisesta tai crossovereista, vaan ihan niistä perusjutuista, mitä harjoitellaan päivittäin treeneissä. Samaahan minäkin sanon, mutta ihan eri tavalla se menee jakeluun, kun puhujana on Andren kaltainen jätkä, Hanno hymyilee.

Aiheet Möttölä Hanno Susijengi