KTP:n koripalloilun riemumarssin yli 60 vuotta sitten käynnistänyt valmentaja Erkki Hiltunen (88) ja kaikkien aikojen paras Suomen sarjoissa pelannut amerikkalaisvahvistus Larry Pounds (62) ovat saaneet vertaistaan seuraa kotkalaisen koripalloilun Legendojen kerhoon. Korisliigakauden 2015-2016 kotiavauksessa pitkän ja ansiokkaan uran tehneen Pertti Marttilan (55) ”pelipaita” nostettiin kolmantena Steveco Areenan seinälle.

Pertti Marttila on monella mittarilla yksi Suomen parhaista koripalloilijoista ja vuonna 1985 hän oli sitä ihan kirjaimellisestikin, kun KTP:n kasvatti nimettiin Vuoden koripalloilijaksi.

Tuon tittelin on saavuttanut vain kaksi kotkalaista. Toinen on Larry Pounds (kolme kertaa vuosina 1988, -90 ja -91). Vuoden koripalloilija on nimetty 1948 lähtien, ja valinnan takana ovat suomalaiset urheilutoimittajat.

– Marttila oli loistava ja monipuolinen pelaaja, mutta parasta ”Pertsaa” oli hänen hurja pomppunsa. Siinä jäivät isommatkin miehet korin alla toiseksi, muistelee Hannu Paananen (70) Pertti Marttilan uraa KTP:n sivuilla.

Paananen ja Marttila ovat hivenen eri ikäkausilta, mutta kyllä heille kertyi yhteisiäkin pelivuosia vihreä-valkoisessa asussa liki kymmenkunta.

– Sain kutsun edustusjoukkueeseen 16-vuotiaana talvella 1977. Siellä minua olivat vastaanottamassa muun muassa puolet vanhempi Hannu ”Tikka” Paananen ja joukkueen nestori Aki Kylmälä (silloin 34). Kohtelu oli alusta asti reilua, ja kokeneiden pelimiesten rinnalla oli helppo oppia pääsarjan tavoille, kertoo Marttila.

KTP:n edustusjoukkueeseen Marttila sai kutsun varsin nuorena, mutta kovin pitkään ei sitten tarvinnut odottaa ensimmäistä miesten maajoukkuekomennustakaan. Ensimmäinen peli Suomi-paidassa oli ottelu Ruotsia vastaan 21.9.1979. Kaiken kaikkiaan maaotteluja kertyi 124 joista 112 miesten tasolla.

Tuohon määrään mahtui monenlaisia pelejä, mutta pyytämättä tulee miehen mieleen ottelut sen aikaista Neuvostoliittoa vastaan.

– Yhteenotot olympiavoittajaa ja maailmanmestaria vastaan olivat hurjaa vääntöä. Vain kerran selvisimme alle 20 pisteen tappiolla. Oli siinä ihmettelemistä, kun korin alla piti painia sellaisen hyökkäysvitjan kanssa, jossa Arvidas Sabonis oli 221 senttiä, Vladimir Tkatchenko samanmittainen ja Alexander Belostenny 214.

Uran helmet Marttila löytää kuitenkin oman seuransa kultaisilta vuosilta 1980- ja -90-lukujen taitteesta.

KTP:n edellinen mestaruus oli vuodelta 1967. Marttilan aikakaudella vuodesta 1979 lähtien kotkalaiset olivat saavuttaneet 11 kertaa joko cup-mestaruuden tai jommankumman himmeämmistä

Kunnes 1988 tärppäsi. KTP päihitti Helsingin NMKY:n viidennessä finaalissa vieraissa 100-92.

– Silloin putosi apina selästä. Edellisvuosien tapahtumien jälkeen meille jo ilkuttiin, että kotkalaisten kantti pettää, muttei pettänyt enää, huokaa Marttila, joka ratkaisevaan loppuotteluun lähtiessään unohti pelitossut kotiin. Avuksi tuli silloinen Adidas-pomo Oiva Virtanen, joka kiikutti Helsingin urheilutalolle lainajalkineet.

Kultakausi 1987-88 oli tietysti ikimuistoinen. Aikansa parhaana KTP:n joukkueena Marttila pitää kuitenkin vuoden 1993 mestarismiehistöä.

– Finaaleissa Torpan Pojat kaatui puhtaasti 3-0. Olimme tosi kovia. Olimme pelanneet vuosia yhdessä, ja jokainen oli kasvanut tavallaan aikuiseksi. Pelasimme epäitsekkäästi ja ajattelimme vain joukkueen etua, Marttila avaa.

– Kari Liimonkaan ei tarvinnut valmentajana piirtää sen kummempia kuvioita taktiikkataululle. Aikalisällä riitti muutama sana ja lopuksi kenties numero, millä systeemillä lähdetään, ”Pertsa” jatkaa.

Kotimaan sarjoissa KTP:lle rakkaita vihollisia olivat tuolloin helsinkiläiset HNMKY, ToPo ja Pantterit.

– Aina hieman tilanteesta riippuen ne saivat meidät syttymään.

Lue Pertti Mattilan upea tarina kokonaisuudessaan KTP:n sivuilta.

Aiheet KTP Marttila Pertti Pääuutiset