Suomalaiskolmikko juhli Itävallan mestaruutta – ”Kyllä se näkyi kuinka tärkeä se oli”

Anton Mirolybovin ja Aleksi Koskisen valmentama sekä Daniel Dolencin edustama Swans Gmunden pääsi juhlimaan kauden päätteeksi Itävallan mestaruutta. Mirolyboville ja Dolencille mestaruus merkitsi paljon ja tuntui hyvältä.

Swans kohtasi finaalissa monivuotisen kiistakumppaninsa Kapfenberg Bullsin. Joukkueet olivat olleet kahtena edellisvuotena finaalissa vastakkain ja molemmilla kerroilla Bulls oli napannut mestaruuspokaalin itselleen.

Swans voitti runkosarjan, joten se lähti finaalisarjaan kotiedun turvin. Se menetti kotiedun heti alkuunsa, kun Bulls vei ensimmäisen finaaliottelun nimiinsä. Sen jälkeen finaalisarja menikin Swansin käsikirjoituksen mukaan ja Mirolybovin ja Koskisen miehistö kuittasi seuraavat kolme ottelua nimiinsä ja voittivat mestaruuden otteluvoitoin 3-1.

– Ensimmäinen peli herätti meidät. Monet joukkueen ulkopuolella ajattelivat, että jaahas Kapfenberg vie taas mestaruuden. Osasimme kuitenkin nykiä oikeista naruista eikä meidän tarvinnut taktisesti tehdä isoja muutoksia, Mirolybov aloittaa finaalisarjan kertauksen Koripalloliiton tiedotteessa.

– Olimme ensimmäisessä finaalissa vähän takajaloilla ja päätimme, että meidän pitää olla se joukkue, joka on aloitteellinen. Nostimme sen jälkeen intensiteettiä ja muissa finaaleissa ensimmäiset puoliskot olivat ihan meidän hallintaamme. Täytyy olla jätkistä ylpeä kuinka he nostivat tekemisen tasoa pari pykälää, Mirolybov jatkaa.

Swansin edellinen mestaruus oli kaudelta 2010, ja sen jälkeen se oli sijoittunut neljästi toiseksi ja kerran pronssille. Mestaruutta oli todella janottu Trauensee-järven rannoilla.

– Ihmisten tunnereaktioista huomasi kuinka iso asia tämä oli sekä pelaajille että seuralle. Tätä oli odotettu Gmundenissa pitkään. Pääsponsori sekä seurajohtaja tulivat ennen neljättä finaalia kertomaan kuinka he olivat nähneet unta, että voittaisimme mestaruuden Kapfenbergissä, kun he ovat voittaneet kaksi edellismestaruutta. Siinä oli valtava tunnereaktio. Kyllä täällä autot tööttäilevät, kun kävelee kaupungilla. Kyllä se merkitsi, Mirolybov kertoo tunnelmista Gmundenissa.

Mestaruuden kunniaksi Gmundenissa järjestettiin myös torijuhlat.

– Kyllä se näkyi kuinka tärkeä se oli, vaikkei ihmisiä ollutkaan peleissä. Mestaruuden jälkeen siitä sai enemmän kiinni kuinka paljon se merkitsi ihmisille. Meillä oli pienet torijuhlat, ja oli siisti nähdä faneja siellä mukana ja tämä oli palkintona myös heille, Dolenc puolestaan iloitsee.

Mestaruus oli koko suomalaiskolmikolle ensimmäinen aikuistasolla. Mirolyboville ensimmäisestä mestaruudesta tuli ikimuistoinen.

– Oli se tietenkin tärkeä. Ensimmäinen mestaruus jää tietenkin itselle mieleen. Ja lisäksi se, että kun tietää kuinka pitkään seurassa oli tätä odotettu.

Mirolybov sai kauden aikana myös merkittävän tunnustuksen, kun valmentajat ja kapteenit äänestivät hänet vuoden valmentajaksi. Hän antoi kunniasta oman osansa myös apuvalmentajalleen Koskiselle.

– Tavallaan harmi, että tämä osoitetaan vain yhdelle henkilölle. Päävalmentaja tietenkin kantaa vastuun, jos asiat menevät huonosti, mutta samalla Aleksin työnjälki jää palkinnossa näkymättä. Haluaisin antaa puolikkaan tästä palkinnosta hänelle eikä tietenkään ilman hyviä pelaajia tällainen tunnustus olisi mahdollista. Olen uskonut meidän tapaamme pelata ja pelaajat ovat pistäneet itsensä likoon, kiittelee Mirolybov.

Mirolybovilla on sopimus Swansin kanssa myös ensi kaudeksi ja tulevan kauden suunnitelmat ovat hiljalleen etenemässä.

– Tässä on mielenkiintoista aikaa seuralle sikäli, että pyrimme pääsemään Eurooppaan ensi kaudella. Innoissani ja positiivisin mielin lähdemme rakentamaan ensi kautta. Toivottavasti saadaan pidettyä valtaosa kotimaisista pelaajista ja sitten katsellaan ulkomaalaisia.

Dolenc pelasi vahvan kauden Swansissa lukeutuen Mirolybovin ja Koskisen luottopelaajiin läpi kauden. Dolenc tilastoi keskiarvoikseen kauden aikana 10,6 pistettä, 4,8 levypalloa ja 1,4 syöttöä.

– Tämä oli opettavaista. Kasvoin paljon sekä pelaajana että ihmisenä. Kokemus itsessään oli opettavainen, kun oli ulkomailla ja pääsi tutustumaan uuteen kulttuuriin sekä erilaisiin tapoihin kentän ulkopuolella. Kentällä sitten oli taas uusi pelitapa ja uudet vastustajat. Sitä oppii parhaiten, kun pääsee oman mukavuusalueensa ulkopuolella.

Kausi oli Dolencille ensimmäinen ulkomailla. Ennen kauden alkua hän kertoi halunneensa ottaa vastuuta ja katsoo onnistuneensa siinä.

– Sitä tietenkin vaati itseltään paljon, kuten myös valmentajat ja muut pelaajat. Pystyin kyllä vastaamaan siihen ja kaikki nostivat tasoaan kauden mittaan, mikä sitten näkyi myös lopputuloksessa, kun saimme koko joukkueen kuntoon.

Dolenc sairasti alkukaudesta koronaviruksen, joka vaikutti hänen pelaamiseensa.

– Sen jälkeen oli vaikea päästä omalle tasolle. Loppupeleissä pääsin sitten takaisin omalle tasolleni, mutta kyllä se kroppaa verotti paljon.

Dolenc on mukana myös Susijengin harjoitusringissä ja työ jatkuu heti kohti ensi kautta.

– Treeniä vain ja takaisin sorvin ääreen. Ei matka lopu.

– Ensi kaudesta ei ole vielä tietoa. Tämä oli opettavainen kausi ja haluaisin jatkaa edelleen kasvamista kentällä ja sen ulkopuolella, Dolenc kertoo.

Daniel Dolencin kauden tilastot