Susijengi esitteli viime kesänä lauman uutena tulokkaana 198-senttisen ja 23-vuotiaan suomalaistaustaisen yhdysvaltalaislaiturin Jacob Grandisonin. Seniorikauttaan NCAA-liigassa pelaava Grandison on noussut viime kuukausina valokeilaan yliopistosarjan parhaimmistoon kuuluvan Illinoisin joukkueen paidassa.

Illinois Fighting Illini majailee NCAA-liigan valtakunnallisessa rankingissa 23. sijalla, mitä voi pitää erinomaisena saavutuksena etenkin siihen nähden, että joukkue pelasi vuoden ensimmäisen viikon pahasti vajaamiehisenä.

Illinois ehti tahkota viisi perättäistä voittoa ja taivuttaa muun muassa Michiganin ja Nebraskan ennen kaatumistaan jatkoajalla saappaat jalassa valtakunnanrankingin 4. sijalla viihtyvälle Purduelle viime yönä Suomen aikaa.

– Meillä oli korona-aalto joukkueessa, mutta nyt olemme päässeet sataprosenttiseen kuntoon ja valmistautumaan loppukauteen, Grandison toteaa Koripalloliiton tiedotteessa.

Illinoisin ykköstähtenä on tuikkinut 213-senttinen jamaikalaissentteri Kofi Cockburn 21,9 pisteen ja 12,3 levypallon keskiarvoillaan, senioritakamies Alfonso Plummer on kompannut 15,9 pisteen keskiarvollaan. Joukkueen tehotilastoissa kolmosviulua on soittanut monipuolinen Grandison, joka on kerännyt 11,7 pisteen, 3,9 levypallon ja 2,3 syötön ottelukohtaiset keskiarvot ja naulannut kolmosensa ällistyttävällä 48% tarkkuudella.

– Meillä klikkaa. Jokainen pelaaja tuntee roolinsa, tiedämme toistemme vahvuudet, osaamme auttaa toisiamme pääsemään omille paikoillemme, ”Jake” jatkaa.

randisonista on tullut kuin varkain joukkueensa luotettavin kolmen pisteen heittäjä. Hän viljelee kolmosia säästeliäästi – kaksi yritystä per peli – mutta miehen ottamista heitoista joka toinen putoaa naruihin.

– Olen aina pitänyt itseäni hyvänä heittäjänä, mutta viime kaudella tulin jengiin uutena pelaajana ja pelasin puolustusvoittoista duunariroolia. Oikeastaan tällä kaudella kansakunta vaan näkee sen, minkä olen aina tiennyt itse.

Holy Cross toi itsevarmuutta, Illinois taistelukovuutta

Jacob Grandisonin äiti Carina lähti nuorena naisena Helsingin Haagasta Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi ja tapasi Kaliforniassa tämän isän, James Grandisonin. Liitosta syntyi kaksi koripalloilevaa poikaa, Jacob ja Lucas.

High school -vuosinaan Jacob pelasi kykyjenetsijöiltä piilossa ja aloitti oman NCAA-taipaleensa piskuisessa Holy Crossin yliopistossa Massachusettsissa. Kahden Holy Crossin kauden aikana hänestä koulittiin joukkueen tähti, jonka käsissä pallo oli ratkaisuhetkillä ottelu toisensa jälkeen.

– Sain stipendin Holy Crossiin pari päivää viimeisen high school -kauteni päättymisen jälkeen. Kun joukkueen valmentaja eläköityi, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja asettua NCAA-liigan siirtoportaaliin, missä sain paljon tarjouksia.

Toisella kaudellaan Holy Crossissa Grandison upotti 13,9 pistettä ottelua kohden ja sai laukoa keskimäärin kaksitoista heittoa ottelussa. Holy Cross oli kuitenkin pieni yliopisto pienessä konferenssissa. Siirtyminen 31 kertaa NCAA:n lopputurnaukseen yltäneeseen Illinoisiin, joka on kätilöinyt NBA:han asti Nick Andersonin, Kendall Gillin ja Deron Williamsin, oli kuin olisi maailmaa vaihtanut.

– Holy Crossissa olin alusta asti korintekijän roolissa. Illinoisissa minun piti mukautua paljon korkeatasoisempaan koripalloon, tavallaan keksiä itsensä uudelleen.

Syksyllä 2020 Grandison pelasi hajaminuutteja, kunnes kauden edetessä ja konferenssipelien alkaessa hän sementoi paikkansa Fighting Illinin aloitusviisikossa.

– Tein pieniä asioita, jotka auttavat joukkuetta voittamaan. Luin peliä, opiskelin joukkuekavereita ja vastustajia, otin oman tilani. Se kokemus kehitti minua molemmissa päissä kenttää ja auttoi minua kehittymään fiksummaksi, kypsemmäksi pelaajaksi.

Susijengi-kesä antoi eväät menestyskauteen

Viime kaudella Grandison sovitteli ensimmäistä kertaa ylleen sinivalkopaitaa, kun hän liittyi Susijengin harjoituksiin Helsingin Mäkelänrinteessä. Helsingin helteessä vietetyn viikon jälkeen tie vei Tokion kautta Okinawalle kolmen maan kansainväliseen turnaukseen, jossa vastaan asettuivat Belgia, Unkari ja Japani.

Mitä pidempi aika susikesästä 2021 on kulunut, sen voimakkaammin Grandison kokee sen vaikuttaneen häneen.

– Susijengin kanssa viettämäni viikot olivat upea tilaisuus, silmiä avaava kokemus. Maajoukkueen kanssa treenaaminen ja pelaaminen antoi minulle valtavasti itseluottamusta ja valmisti minua rooliini Illinoisissa tällä kaudella.

Jacob itse naurahtaa sille tosiasialle, että Okinawassa pelatussa turnauksessa hän kivitti kaikki seitsemän ottamaansa kolmen pisteen heittoyritystä.

– Sain koutseilta palautetta, että minun on oltava varmempi heittäjä. Otin sen haasteena ja se auttoi minua saavuttamaan tämänhetkisen tasoni.

Viime kesänä Grandison opiskeli Susijengin koko tarinan B-divisioonasta Koperiin, Bilbaoon ja Helsingin EM-alkulohkoon asti. Samalla hän tietää, että 2010-luvulla ikimuistoisiin tekoihin yltänyt kokenut susikaarti on saanut rinnalleen vuosituhannen taitteessa syntyneiden uusien susien joukon, joka ottaa alati vahvempaa sijaa joukkueessa.

– Elias, Edon, Micke, Olli (Nkamhoua)… ne on mun jäbiä kaikki. Me pidetään yhteyttä Snapchatissa, heitetään läppää, koko jengi on täynnä hyviä tyyppejä ja he kaikki tulevat menestymään urallaan, olen ihan varma siitä.

Grandisonin silmiin syttyy kiilto, kun puhe siirtyy tulevaan kesään 2022 kaksine MM-karsintaikkunoineen ja Prahan ja Berliinin EM-kisoineen. Tuolloin nuoren kaartin lisäksi häntä odottavat susipaidassa sen ykkösrivin pelaajat Lauri Markkasesta Sasu Saliniin sekä fanaattisuudestaan tunnetut susifanit.

– Äiti on superylpeä. En usko, että äiti koskaan ajatteli poikansa edustavan joku päivä Suomea maajoukkuetasolla. Tässä sitä kuitenkin ollaan ja tuskin maltan odottaa tilaisuutta pelata susifanien edessä.

Aiheet Grandison Jacob NCAA Pääuutiset Suomalaiset ulkomailla