Kobrat jäi Korisliigan sarjataulukossa toiseksi viimeiseksi, vaikka Antto Nikkarinen esitti näyttäviä otteita pallonkäsittelijän paikalla. Nyt hän pohtii, onko uusi alku ulkomailla vielä mahdollinen.

Nikkarinen paketoi keskeytyneen kautensa lopputuloksiin pettyneenä. Lapuan Kobrat jäi Korisliigan sarjataulukossa toiseksi viimeiselle sijalle, kun pelit päättyivät.

– Mielestäni meillä oli aineksia paljon parempaan. Silloin, kun pelasimme parhaalla tasollamme, pelasimme erittäin hyvin, mutta sekaan tuli liian paljon pitkiä jaksoja, joiden aikana mikään ei sujunut, Nikkarinen arvioi kautta Koripalloliiton haastattelussa.

Nikkarinen asuu ensisijaisesti Helsingissä mutta on jäänyt perheineen Lapualle, missä koronapandemian vaikutukset eivät näy yhtä radikaalisti. Työkoti tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta siksi aikaa, että pöly Uudellamaalla hieman laskee.

Kausi Kobrissa oli Nikkariselle ensimmäinen. Vielä toistaiseksi on epäselvää, jatkuuko ura Lapualla vai kulkeeko matka muualle. Sopimuksessa on optio kahdelle seuraavalle kaudelle.

Ulkomaan pelikokemusta Nikkarisella on toistaiseksi takanaan vain puolen kauden mittainen pätkä Ruotsissa vuonna 2017.

– Talvella oli vielä vahvasti mielessä, että seuraavat pari vuotta olisivat perheeni kannalta parasta mahdollista aikaa yrittää uudelleen ulkomailla työskentelyä. Lapsi on vielä sen verran pieni, että olisimme voineet koko porukalla kokeilla, mutta nyt en osaa sanoa suuntaan tai toiseen, miten tämänhetkinen tilanne vaikuttaa siihen suunnitelmaan.

Nikkarisen omat näytöt ovat epäilemättä kiinnittäneet kuluneella kaudella kykyjenetsijöiden huomion muuallakin. Henkilökohtaisiin tilastoihinsa takamies kirjautti muun muassa 7,7 koriin johtavaa syöttöä ottelussa, mikä on Korisliigassa käytetyn tilastointitavan puitteissa poikkeuksellinen suoritus.

Yksilötasoonkaan ei silti voi olla tyytyväinen, jos omat onnistumiset eivät käänny joukkueen menestykseksi.

– Joukkueena olimme aika kurittomia. Aina, kun meni huonosti, yhtenäisyys hälveni ja peli meni kaikilla yksin yrittämiseksi. Henkilökohtaiset tilastot ovat hyvä suuntaa antava mittari arvioijalle, jos ei näe pelaajaa kentällä tositoimissa, mutta joukkueen menestyksestähän tässä pelataan.

Joukkueen voittoja ei ilmiselvästi ole saavutettu merkittäviä määriä, jos kausi päättyy kuten Kobrilla. Joukkue jäi sarjataulukossa neljän voiton verran viimeisen sijan yläpuolelle, ja teoriassa oli vielä mahdollista pudota Korihaidenkin alle ja menettää sarjapaikka. Uhka ei Nikkarisen mukaan silti vienyt Kobrien keskittymistä.

– Emme keskittyneet putoamisen mahdollisuuteen yhtään, vaan katse oli koko ajan ylempänä. Viimeisistä otteluistamme voitimme ison osan, ja vire oli hyvä. Korihait voitimme kaudella kolme kertaa, joten emme niin pelänneet sitä.

Aika näyttää, mitä tulevaisuus Nikkariselle tuo – lähteekö Kobrat rakentamaan hänen johdollaan parempaa ensi kautta, vai vaihtaako pelinjohtaja maisemaa. Vielä on liian aikaista sulkea mitään pois, mutta ikuisuuksia ei voi odottaakaan.

– Loputtomiin ei voi kytätä mitään unelmadiilejä, jos ne eivät ole tullakseen. Tilanne on kaikkinensa niin epävarma, ettei kannata ottaa mitään isoja riskejä.