Kommentti: Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa

Koripallon EM-kisat päättyivät Susijengin osalta sunnuntain Serbia-tappioon. Annetaan kisojen pelillisen annin hautua pari päivää, joten vedetään ensin tunteella. Suomi oli mukana neljänsissä peräkkäisissä arvokisoissaan. Jos viisi vuotta sitten olisi sellaisen asian maininnut, niin kuulija olisi höhötellyt naurusta. Jos viisi vuotta sitten olisi sanonut, että kolmesta noista neljästä arvokisoista Suomi olisi selvittänyt tiensä alkulohkosta jatkoon ja kerran se jäi vain korin päähän, hän olisi ehdottanut vaihtamaan lääkitystä. Jos viisi vuotta sitten olisi heittänyt, että Susijengin perässä pitkin Eurooppaa matkustaa yli 15 000 kannattajaa, niin hän olisi pitänyt sinua hulluna. ”Jaa jossain koriksessa vai, hyvä vitsi!”. Jos viisi vuotta sitten olisi kertonut, että Suomen maajoukkueesta ainoastaan kolme pelaa kotimaisessa Korisliigassa kisojen päätyttyä, niin vastauksena olisi ollut todennäköisesti vähättelevä ranskalaistyylinen ”phuff”. Näin paljon suomalainen koripallo on mennyt eteenpäin viimeisen viiden vuoden aikana. Vuoden 2010 EM-karsinnoissa Suomi voitti vain yhden ottelun. FIBA kuitenkin päätti laajentaa kisoja ja järjesti jatkokarsinnat joiden kautta Suomi eteni lopulta Liettuan kisoihin ja nykyinen menestysputki sai alkunsa. Kaikki on ollut hyvin pienestä kiinni. Liettuassa sopiva muiden ristiin pelaaminen mahdollisti Suomen jatkopaikan. Sloveniassa Aleksei Shvedin aivopieru pari sekuntia ennen loppua mahdollisti Suomen upean jatkoaikavoiton Venäjästä. Samoissa kisoissa Suomen kolmostulitus Sloveniaa vastaan loi pohjaa MM-kisojen villin kortin haulle. Bilbaossa, jos Petteri Koponen olisi heittänyt edes toisen vapareistaan sisään Turkkia vastaan tai sen jälkeisessä tilanteessa olisi rikottu. Tai jos Koponen olisi onnistunut Uutta-Seelantia vastaan tasoitusyrityksessä. Yksikin pieni liike toiseen suuntaan olisi saattanut muuttaa suomalaista koripalloa hyvin eri tielle kuin missä se nyt on. Seuraavaksi Suomella on edessään taas hieman uudenlainen haaste, kun ensi kesänä odottavat EM-karsinnat muutaman vuoden tauon jälkeen. Vai odottavatko sittenkään? Suomi on tiettävästi hakemassa yhdessä Baltian maiden kanssa kisojen alkulohkojen järjestämistä. Silloin edessä olisivat kotikisat. Se olisi taas yksi uusi suunta Suomen koripalloilulle. Missä suomalainen koripallo on sitten viiden vuoden päästä? Mitali kaulassa vuoden 2017 EM-kotikisoista? Pelaamassa mitaliotteluita päävalmentaja Teemu Rannikon alaisuudessa Kiinan MM-kisoissa 2019? Selvitetty tie Tokion vuoden 2020 olympialaisiin? Suomella on nippu Euroliigassa pelaavia pelureita ja vähintään kaksi NBA:ssa isossa roolissa pelaavaa pelaajaa? Naurakaa vain. Katsotaan uudestaan viiden vuoden päästä. Salttu Forsström, Lille Twitter: @SalttuF