Kommentti: Tummia pilviä Susijengin yllä?

Susijengin turnaus Sloveniassa ei sujunut odotusten mukaan. Kolme tappiota kolmesta ottelusta nostattivat paljon kysymyksiä Susijengin pelaamisesta. Ranska-voitto ja hyvä esitys Liettuaa vastaan loivat uskoa siitä, että Susijengin on oikeilla jäljillä. Sen jälkeen peliesitykset ovat kuitenkin ailahdelleet pahasti. Seuraavista peleistä tuli voitto ja jatkoaikatappio Belgialle. Sloveniassa Susijengi pisti vielä hyvin kampoihin Italialle, luhistui Sloveniaa vastaan ja taipui lopussa Ukrainalle. Slovenian turnaus osoitti hyvin pitkälti missä Susijengin ongelmat tällä hetkellä piilevät. Italia-ottelu osoitti karulla tavalla, ettei penkiltä löydy vielä riittävästi apuja huippumaita vastaan. Avausviisikko pystyi haastamaan ja pysymään Italian kintereillä, mutta penkiltä ei juuri tehoja tullut. Slovenia juoksi Suomen yli ja puolustus vuoti pahasti ja Ukrainaa vastaan bensa näytti loppuvan. Hanno Möttölän, Kimmo Muurisen sekä Teemu Rannikon puuttuessa viime vuoden joukkueesta, Suomen rotaatio on entistä kapeampi. Penkiltä Tuukka Kotti ja Jamar Wilson pystyvät täyttämään paikkansa, mutta sen jälkeen on vaikeampaa. Mikko Koivisto pelasi rikkonaisen kauden Saksassa ja se on jättänyt jälkensä. Hänen itseluottamuksensa on tällä hetkellä nollissa ja se näkyy hänen otteistaan. Hän ei käytä vapaita heittopaikkoja ja siirtelee vastuuta. Lukko aukeaa vain onnistumisilla, mutta jos ei edes yritä, niin lukko pysyy entistä tiukemmin kiinni. Susijengiltä on löydyttävä myös penkiltä ratkaisijoita, mikäli EM-kisoissa mielitään menestyä. Viisi peliä kuuteen päivään on hurja urakka jossa kaikkia miehiä tarvitaan. Positiivisiakin merkkejä on, sillä Matti Nuutinen osoitti Sloveniassa olevansa kunnossa ja pelasi itselleen paikan kisajoukkueeseen pudottaen todennäköisesti Carl Lindbomin. Lopullinen kisajoukkue alkaa olla jo kasassa. Ainoa kysymysmerkki on enää Lauri Markkasen nilkan kunto ja pudottaako hän Joonas Cavénin ulos. Möttölä ja Rannikko olivat isoja johtajahahmoja ja kun kaksi niin vahvaa persoonaa puuttuu joukkueesta, niin sen täyttäminen on vaikeaa. Petteri Koponen on joukkueen pelillinen johtaja, mutta häneltä kaivataan nousemista myös henkiseksi johtajaksi. Erityisesti Sloveniaa vastaan Koposesta huokui väsymys ja turhautuminen, joka osittain jatkui myös Ukrainaa vastaan. Koponen on pelannut lähes 30 minuuttia peliä kohden harjoitusotteluissa ja ehkä se hieman alkaa näkyä. Normaalisti kovalla prosentilla heittonsa upottava Koponen heitti leipäheittojaan ohi sekä Sloveniaa että Ukrainaa vastaan. Koponen sanoi itsekin SuomiKoris-sivustolle, että pienemmätkin minuutit kelpaisivat. Huolestuttavina oli, että Koposen puolustaminen oli ajoittain hyvin laiskaa. Ukrainaa vastaan hän katsoi muutaman kerran vierestä, kun vastustaja upotti kolmosen sisään laittamatta edes kättä eteen ja Sloveniaa vastaan hänen tuleva joukkuekaverinsa Himkissä Zoran Dragic vei selvästi heidän keskinäisen taistelunsa. Käsien levittely ja pari kiivasta sananvaihtoa Henrik Dettmannin kesken pelin antavat viitteitä siitä, ettei kaikki ole tällä hetkellä ihan kunnossa. Ehkä Koponen pelasi vain 80 prosentilla säästelläkseen itseään kisoja ajatellen. Toivotaan näin. Kaksi viimeistä ottelua osoittivat myös kuinka tärkeä pelaaja Sasu Salin on maajoukkueelle. Aiemmissa peleissä hyvässä vireessä ollut Salin on vaarallinen kolmosuhka hyökkäyksessä, mutta hänen puolustuspelinsä jää usein liian vähälle huomiolle. Salin on Susijengin pelitavan ilmentymä liikkumisellaan ja energiallaan, ja kun se puuttuu kentältä, niin se heijastuu koko joukkueen peliin. Toivotaan, että Salinin selkä kestää EM-kisojen rasitukset, sillä hän on tällä hetkellä Koposen ohella joukkueen tärkein pelaaja. Viime vuoden MM-kisoihin valmistautuessa Suomi pelasi huippumaita vastaan ja onnistui voittamaan vain yhden pelin. Tänä vuonna harjoitusohjelma on ollut ennakolta helpompi, mutta sillä on myös kääntöpuoli. Jos tulee vain tappioita, niin itseluottamus kärsii. Slovenian turnaus ei ainakaan nostanut Suomen itseluottamusta. EM-kisoihin on aikaa vajaat pari viikkoa ja edessä on vielä yksi harjoitusottelu, kun Ukraina saapuu Helsinkiin perjantaina. Siinä pelissä olisi nähtävä liikkuva, energinen ja ennen kaikkea nälkäinen ja taisteleva Susijengi. Puolustuksen kommunikaatiovirheet on saatava pois ja hyökkäyksessä setit on saatava toimimaan ja kaikki pelaajat samalle aaltopituudelle. Palasten loksahtaminen kohdilleen on pienestä kiinni ja toivotaan, että aika riittää. Salttu Forsström