Salon Vilpas kohtaa sunnuntain ainoassa Korisliigan ottelussa Katajan Joensuussa. Vilppaassa nykyään pelaavalle Juho Nenoselle tuleva ottelu on mielenkiintoinen, sillä hän edusti Katajaa kuuden kauden ajan.

Kataja on hallitseva mestari ja joukkueen kokoonpano kestää vertailun minkä tahansa liigajoukkueen kanssa. Silti Kataja on edelleen Teemu Rannikon joukkue. Taikuri pyörittä peliä omalla hurjalla kokemuksellaan ja muut kuuntelevat.

Nenonen kuitenkin tietää miten Rannikko on pysäytettävissä.

– Parhaiten se onnistuu pistämällä betonia jalkoihin, kun Teemu nukkuu. Jos hän pääsee kentälle, pysäyttämiseen ei auta kuin äärimmäisen kova paine. Toisaalta on se sellainen ”judoka”, että kääntää paineenkin vielä edukseen. Meidän on tehtävä joukkueena töitä ja muiden pysyttävä omissa miehissä, Nenonen pohtii Vilppaan tiedotteessa.

Kesällä Saloon saapuessaan Nenonen muisteli Joensuun aikaansa erityisellä lämmöllä. Eikä tunteet ole viilenneet vieläkään.

– Itse asiassa juttelin just Törmälän Jukan kanssa ja hän yritti normaaliin tapaansa horjuttaa kapteenin mielenlaatua. Ei onnistunut, kyllä Areenalle on aina kiva palata.

Nenosella on paljon hyviä muistoja Joensuusta.

– Verisimmät tappiot ja maukkaimmat voitot on saavutettu pelipäivän aamufutiksessa. Kerran taklasin – täysin tahattomasti – Immosen Ilkan sairastuvalle. Ilkalla taisi olla joku vanha vamma alla, mutta miehen pelit loppui siihen. Omin avuin pääsi kyllä kävelemään sairaalalle. Terveisiä vaan Ilkalle!

Oliko joukkueen sisällä jotain perinteitä?

– Loukkaantuneet pelaajat ja huolto jakelivat pelin jälkeen Leijonaharjoja ja Lampaanperseitä. Stenin Juppe tämän tradition aloitti ja kyllä meikäläinen oli yleensä ”Lammaspörssin” kärjessä, paljastaa Nenonen.

Aiheet Nenonen Juho