Jonkinlainen aikakausi nuoren koripallon huippulupauksen elämässä umpeutui joulukuussa, kun neljät nuorten EM-kisat kolunnut Edon Maxhuni, 18, pomputti viimeisen kerran palloa joulukuussa poikamaajoukkueen riveissä Turkin 18-vuotiaiden EM-kisoissa. HBA-Märskyn ja Divari A:n pistekärki Maxhuni tähtää nyt yliopistoon, 20-vuotiaiden maajoukkueeseen, Susijengiin ja vielä pidemmälle.

HBA-Märsky on nyt pelannut kaksi kautta Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Divari A:ssa. Kun muiden joukkueiden kokoonpanot täyttyvät divarijyrien ja Korisliiga-konkarien lisäksi ulkomaalaisvahvistuksista, HBA-Märsky luottaa Mäkelänrinteen lukiopoikiin. Ensimmäinen kausi oli menestyksekäs, kun HBA-Märsky taisteli Lauri Markkasen johdolla pudotuspelipaikasta. Kuluvalle kaudelle Divari A on merkittävästi vahvistunut sarjana, ja märskyläisten voitot ovat jääneet vähempään.

Vaikka HBA-Märskyn ensimmäisellä Divari A -kaudella suuren yleisön silmät pysyivät Markkasessa, niin Maxhuni pommitti ”hiljaiset” 18,9 pistettä, 2,6 levypalloa ja 3,5 syöttöä ottelua kohden. Markkasen siirtyessä rapakon taakse Yhdysvaltojen yliopistokoripalloon, Maxhunille on langennut HBA-Märskyn ykkösrooli. Ja Maxhuni on vastannut huutoon olemalla Divari A:n pistekärki 25,1 pisteellä, 2,6 levypallolla ja 3,6 syötöllä.

– Onhan se iso askel ottaa joukkueen isoin rooli. Kyllä olen ollut tyytyväinen omaan peliin, mutta jos voittoja olisi enemmän, niin olisin vielä tyytyväisempi, Maxhuni virkkoo Koripalloliiton tiedotteessa.

– Kausi on ollut haastavampi kuin edellinen. Olemme pelanneet ihan hyviä pelejä, mutta meille on tullut paljon viimeisten hetkien tappioita. Kautta on kuitenkin vielä jäljellä, joten uskon, että pystymme oppimaan häviöistä ja tulemme paremmiksi.

Omat vaikeutensa HBA-Märskyn (5 voittoa, 12 tappiota) jatkuvuudelle tuo luontainen poistuminen. Kun ylioppilaaksi valmistuneet pelaajat siirtyvät yliopistoon, niin tilalle tulee uusi ikäluokka lukion ykkösluokkalaisia. Maxhunin mukaan vaihtuvuutta helpottaa yhteinen juniorimaajoukkuetausta.

– Totta kai siinä on omat vaikeutensa, kun jokaisen kaverin kanssa pitää pelata vähän eri tavalla. Helpottaa kuitenkin huomattavasti, että olemme jo useimpien kanssa pelanneet samoissa junnumaajoukkueissa.

Tulevaisuuden suunnitelmat Maxhunilla ovat selvät. Valkolakin jälkeen tie vie Atlantin taakse koripallon kehtoon eli Yhdysvaltoihin. 186-senttinen Maxhuni tulee näillä näkymin viemään tyylipuhtaan step back -heittonsa ja floaterinsa NCAA:han. Muutama vierailu on jo takana ja pari vielä edessä. Maxhuni ja HBA-Märskyn valmentaja Hanno Möttölä etsivät oikeata paikkaa, jossa huippulupauksella on mahdollisuudet mennä eteenpäin.

– Koripallo itsessään on yliopiston valinnassa kaikkein tärkein tekijä. Pitää löytää sopiva taso itselle. Sillä että onko koulu iso vai pienempi ei ole oikein väliä, kunhan saa roolin, pääsee pelaamaan ja kehittymään.

Neljät nuorten EM-kisat kolunnut Maxhuni pelasi viimeisen poikamaajoukkueottelunsa joulukuussa Turkissa pidetyissä 18-vuotiaiden poikien EM-kisoissa. Sudenpennut nousi sensaatiomaisesti korieron turvin pudotuspeleihin (jättäen taakseen alkulohkossa Turkin ja Kreikan), mutta mitalipelit jäivät haaveeksi Italian ollessa etevämpi puolivälierissä. Panoksena oli vielä MM-kisapaikka, joka jaetaan viidelle korkeimmalle sijoittuneelle, mutta Suomi jäi harmikseen kahdeksanneksi.

– Harmittaa, koska olimme niin lähellä MM-kisapaikkaa ja EM-mitalimahdollisuutta. Kyllä me kuitenkin pelasimme omalla tasolla kisoissa ja saimme sen, mitä halusimme. Parista voitosta se jäi lopulta kiinni.

Maxhuni on nyt pelannut 16- ja 18-vuotiaissa pojissa yhteensä 87 ottelua 14,4 pisteen keskiarvolla. Maajoukkuetasolla Maxhunin seuraava askel on 20-vuotiaat miehet ja – ennemmin tai myöhemmin – Susijengi.

– Susijengiin pääsy on ollut jo pitkään tavoitteena. Nyt on aika lähteä toteuttamaan se tavoite. Ensimmäisenä pitää ansaita kutsu rinkiin, päästä treenaamaan niiden jätkien kanssa ja taistella pelipaikasta.

Kysyessä unelmista ja tavoitteista, Maxhuni asettaa rimansa korkealle – aivan kansainvälisellä huipulle asti.

– Ensimmäisenä pitää päästä yliopistokoripalloon käsiksi ja siitä eteenpäin esim. Euroliigaan tai jonnekin muualle. Totta kai NBA on se isoin tavoite. Jokainen koripalloa pelaava pikkulapsi haaveilee siitä. Se vaatii paljon työntekoa, mutta olen valmis pistämään kroppani likoon sen eteen.