Petteri Koponen on ensimmäinen suomalaispelaaja, joka on varattu NBA:n ensimmäisellä kierroksella. Koponen valottaa NBA-haastattelussa miksi NBA-kentät ovat jääneet valloittamatta ja millä mietteillä hän seuraa tällä hetkellä NBA-otteluita.

Kuinka paljon tulee NBA:ta seurattua?

– Pelejä tulee katsottua aika vähän, kun on omat pelit ja aika paljon reissaamista. Huippuhetket tulee katsottua ja joskus tilastoja. Kotona tulisi varmasti huutoa, jos katsoisin pelejä, kun elämässä on korista muutenkin tarpeeksi.

Philadelphia varasi sinut vuonna 2007 varausnumerolla 30 ja oikeutesi siirtyivät heti Portlandiin. Millainen muisto se varaustilaisuus oli?

– Henkilökohtaisesti se on varmasti paras muisto. En olisi uskonut, että minua varataan ensimmäisellä kierroksella. Olin kuitenkin tuntematon pelaaja Euroopasta. Kävin silloin ennen draftia 17 workoutissa ja siinä lennettiin ympäri USA:ta. Varaustilaisuuden jälkeen oli uskomaton fiilis, kun lensimme sitten Greg Odenin kanssa yksityiskoneella Portlandiin. Se oli ihan hauska kokemus ja draft oli kyllä jännittävä hetki.

Et ole kuitenkaan vielä pelannut NBA:ssa. Onko siihen ollut mahdollisuutta tai vieläkö veri sinne vetää?

– On ollut mahdollisuuksia lähteä sinne pelaamaan, mutta aina Eurooppa on vienyt tähän mennessä voiton ja tarjoukset ovat olleet parempia. Tässä ei olla enää nuori pelaaja, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kärsit viime kesänä olkapään hermovammasta. Tämän kesän ykkösvaraus Markelle Fultz on missannut suurimman osan kaudesta niin ikään mystisen olkapäävamman takia. Uskotko kyseessä olevan saman vaivan?

– Luulen hänellä olevan samantyyppinen juttu. Totta kai niissä on eroja miten vakavasti ja mikä hermo on mennyt. Se kertoo siitä kuinka inhottava ja vaikea vamma on kyseessä. Katsoin alkukaudesta videoita hänen heitostaan ja se näytti aika samalta. Kun joku hermo ei toimi, niin lihaskaan ei toimi ja sen takia on sen näköinen mikä se on. Heitto tulee varmaan pikkuhiljaa paremmaksi. Hänen vammastaan on oltu hirveän salaperäisiä. Toivottasti hän pääsee kuitenkin pian takaisin parketeille.

Millä mietteillä olet seurannut Lauri Markkasen tämän kauden edesottamuksia?

– Laurilla on käynyt vähän hyvää tuuria ja hänelle oli hyvä tilanne, kun Mirotic ja Portis hieman tappelivat. Hän pääsi näyttämään ja käytti paikkansa hyväkseen eikä enää ole mitään epäselvyyttä kuka on Chicagon aloittava nelospaikan pelaaja. On ollut hieno seurata kuinka hän pystyy vääntämään illasta toiseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on vasta ensimmäinen vuosi NBA:ssa ja Laurista on vielä iloa suomikorikselle vähintään se 15 vuotta.

Olet ollut Markkasen kanssa maajoukkueessa muutamana viime kesänä. Osasitko odottaa näin kovaa tulokaskautta?

– Kaikki tietävät kuinka kovaa Lauri tekee hommia ja tiesimme millainen lahjakkuus hän on. Sitä ei tiedä missä hänen rajansa ovat. Maailmasta ei löydy montaa hänen kaltaistaan pelaajaa ja tietyllä tapaa hän on tulevaisuuden koripalloilijan protyyppi, eli iso, atleettinen, monipuolinen ja hyvä heittäjä. Hän on aikaansa edellä. Hänen esityksiään on ollut ilo seurata.

Onko sinulla jotain suosikkiseuraa NBA:ssa?

– Ei minulla varsinaista suosikkia ole, mutta toivon Golden Staten voittavan mestaruuden. Heidän peliään on ollut ilo seurata. Myös Houston on tällä kaudella ollut todella kova. James Harden pelaa 1-1 -pelin ja neljä muuta hyvää heittäjää levittävät kenttää. NBA:ssa on ylipäänsä nykyään enemmän pallon posessioneita ja juostaan enemmän eikä niinkään pelata hitaasti ja anneta isolle palloa korin alle, joka runttaa sisään. Mestariksi toivon Houstonia tai Golden Statea.

Olit luonnollisesti mukana, kun Susijengi kohtasi MM-kilpailuissa USA:n tähtisikermän. Joukkueessa pelasivat tuolloin muun muassa kaksi kertaa sen jälkeen MVP-palkinnon voittanut Stephen Curry ja tämän kauden MVP-suosikki Harden. Millainen kokemus tuo ottelu oli?

– Silloin oli mediassa paljon puhetta, että USA:lla on vähän kakkosporukka ja heiltä on niin paljon pelaajia pois. Nyt kun jälkikäteen katsoo sitä porukkaa, niin olihan se hurja nippu ja aika hyvin sopiva eurooppalaiseen pelityyliin. Vaikka hävisimme sen pelin selvästi, niin muistot mitkä pelistä ja etenkin faneista jäivät, ovat yksi urani hienoimmista.